Varustelekan kenttätestaus II: Marssi 2.-4.7.2010, tuotearviot

Tästä artikkelista löydät tuotearviot Varustelekan Kenttätestaus II -reissusta. Testissä mukana mm. Recon Low Bootsit, Condorin 3-Day Pack sekä vesistönylitys Mil-Tecin vedenpitävien kantosäkkien kanssa! Klikkaamalla tuotteen nimen päällä olevaa tuotteen kuvaa pääset tuotekuvaukseen Varustelekan sivuille. Tuotearviossa olevat kuvat avautuvat klikatessa suurempana katsottavaksi.

Condor 3-Day Pack – Poistunut valikoimasta

Olkaviilekkeiden lyhennys kenttäolosuhteissa onnistuu mm. irtoremmein.

Saana: Ihan ensimmäiseksi pitää mainita, että tämä reppu ei sovi pienikokoisille henkilöille. Itse olen 167cm pitkä, ja repun olkaviilekkeet olivat auttamattoman pitkät, mikä aiheuttaa sen, että reppu roikkuu selästä taakse ja kipeyttää olkapäät melko nopeasti. Lantiovyön sai kyllä kiristettyä sopivan kireäksi, ja olkaviilekkeidenkin pituutta sain kompensoitua virittämällä irtohihnat olkaviilekkeiden lenkeistä repun päällä olevaan nostokahvaan. Näin sain irtohihnoja kiristämällä ja löysäämällä repun tiiviimmin tai väljemmin selkään.

Reppu ei myöskään ole tarkoitettu korvaamaan rinkkaa. Siihen mahtuu nimensä mukaisesti kolmen päivän tavarat, mutta meidän reissullamme painoa alkoi olla jo sen verran, että kanto-ominaisuudet eivät enää oikein riittäneet. Reppu on kuitenkin toiminut erittäin hyvin useammalla ulkomaanmatkalla, jossa tavaroiden paino ja kuljettu matka eivät ole olleet niin suuria.

Repusta on sanottava myös, että se on todella tukevaa tekoa. Sitä tuli riepotettua marssin aikana jos mistäkin lenkistä ja hihnasta, mutta mitään ei mennyt rikki. Myös pehmusteet ovat kestäneet tähän mennessä (noin vuoden) menettämättä muotoaan, mikä on erittäin tärkeä ominaisuus.

Tavaran kiinnittäminen 3-Day Packiin onnistuu helposti PALS-kanavia hyödyntämällä.

Arne: Ensimmäisen päivän marssin jälkeen jouduimme jättämään suurimman osan varusteista leiriin ja teimme siitä eteenpäin kevyempiä tiedusteluhenkisiä marsseja (syy selviää itse kenttätestausartikkelista), joille otimme ainoastaan 3-day packin kantoon (jonka syy puolestaan selviää minun “rinkkani” arvostelusta). Näin minäkin pääsin tutkimaan sitä tällaisen *kröhöm* harteikkaan nuoren miehen näkökulmasta.

Minä tykkäsin repusta. Selän pehmusteiden muotoilu sopii todella hyvin minun selälleni, olkaimet ovat miellyttävän leveät, hyvin pehmustetut ja huolellisesti muotoillut ja säätövaraa on runsaasti ja monipuolisesti. Tämän lisäksi melkein kaikissa hihnoissa on särmäystä varten pienet velcrolla varustetut lenkit, mikä huutaa sotilaallisuutta. Näiden ominaisuuksien lisäksi repun modulaariset paneelit tuovat runsaasti monipuolisuutta, jota ei kuitenkaan tällä reissulla päästy testaamaan.

Heikkoja puolia on muun muassa se, että pakattaessa se kasvaa paksuutta mielummin, kuin korkeutta. Tämä tekee repusta kammottavan takapainoisen täyteen sullottuna. Tämän lisäksi, kuten Saanakin tuossa mainitsi, se ei yksinkertaisesti sovi pienelle ihmiselle. Se sopii sitäpaitsi erityisen huonosti naiselle, sillä olkaimet, jotka sopivat minulle hyvin, aiheuttavat melkoisen push-up vaikutuksen naisella.

Vaellussukka, oliivinvihreä, Tesema – Poistunut valikoimasta

Todella hyvä sukka vaellukseen ja muuhun ulkoiluun. Nämä olivat mukanani jo viime kesän lapinvaelluksella, ja siellä ensimmäistä kertaa totesin ne erittäin toimiviksi. Sukan materiaalit on mietitty niin, että ne siirtävät kosteutta tehokkaasti pois iholta, mutta pitävät myös tarvittaessa lämpimänä. Materiaalin paksuutta ei kannata pelästyä, vaan sukka toimii erinomaisesti myös kesähelteillä ja tuntuu lisäksi mukavan pehmeältä jalkaan. Itse en muita kuin vaellussukkia maihareitteni kanssa käytäkään. Nämä sukat myös kuivuvat erittäin nopeasti kun ne päivän vaelluksen päätteeksi ripustaa tuulettumaan.

– Saana

Sveitsiläinen hätäkeitin M71, uudenveroinen

Sveitsiläinen hätäkeitin lämmittää ruuan, mutta veden keittäminen ei välttämättä onnistu.

Tämä laitos herätti jonkin verran keskustelua reissun aikana. Keittimellä saa hyvin lämmitettyä ruuan ja vettä, mutta kiehuvaksi asti emme sillä vettä saaneet. Johtuiko sitten keittimen riittämättömästä tehosta vai pakin koosta ja muodosta? Keitin kun on melko pieni, peittää se vain vähän tavallisen pakin pohjan pinta-alasta. Kahteen keittokertaan saimme geelin riittämään, jonka jälkeen sitä oli edelleenkin, mutta pinta oli laskenut sen verran, että lämpö ei enään oikein riittänyt. Veden puhdistamiseen tähän ei tosiaan hätävarana kannata luottaa, koska vesi ei kiehu kunnolla, mutta ruokaa ja lämmintä juomaa sillä kyllä saa aikaiseksi.

Kummastusta ja vähän kevyttä kiroilua ilmeni, kun keittimen kansi ei pitänyt geeliä tiiviisti purkissa ensimmäisen käytön jälkeen, mikä kannattaa ottaa huomioon kuljetuksessa. Ei ole kiva aloittaa ruoanlaittoa varusteiden tai – meidän tapauksessamme – pakin puhdistuksella. Keitin kannattaakin avaamisen jälkeen säilöä vaikka muovipussissa.

Kaiken kaikkiaan kätevä hätävarana tai pariin ruoanlaittokertaan kompaktin kokonsa, keveytensä ja helppokäyttöisyytensä ansiosta.

– Saana

Sveitsiläiset myrskytulitikut, 20 kpl

Nämä tikut olivat itse asiassa jo ensimmäisessä kenttätestissä mukana, mutten jostakin syystä vielä silloin tajunnut niistä arviota kirjoittaa. Tällä reissulla sain kuitenkin vahvistettua ensimmäisen reissun kokemukset, sillä tikut osoittivat jälleen olevansa oikein pätevät. Kun vertailtiin niitä brittiläisten muonapakkausten omiin issue-tikkuihin, havaitsimme kerta toisensa jälkeen sveitsiläisten tikkujen olevan ylivoimaisesti paremmat. Eron tekee se, että brittitikut palavat niin ärhäkästi, ettei liekki ehdi oikein tarttua mihinkään. Sveitsiläiset tikut puolestaan palavat hiukan hitaammin, mutta isommalla liekillä, mikä on etenkin heksamiinin sytyttämisen kannalta paljon hyödyllisempää. Kannattaa ottaa reissuun mukaan, ei ne ihmeitä tule tekemään (ovat kuitenkin vaan tulitikut), mutta kyllä McGyver tekisi niistä vetypommin.

NB: Hyvä kikka, mikäli jokin ei tahdo millään syttyä, on tehdä parista-kolmesta tikusta pieni keko tulevan nuotion keskelle ja sitten tuikata tuleen. Come on baby, light my fire!

– Arne

Condor juomarakko, oliivinvihreä – Poistunut valikoimasta

Condorin kolmen litran rakko on ollut minulla käytössä jo pidemmän aikaa ja on käynyt läpi kaksi kenttätestiä. Rakossa on kaksi heikkoutta, jotka itse olen huomannut: 1) Sen suukappaleessa ei ole mitään suojaa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että ryynäämisen jälkeen sitä ei välttämättä halua tunkea suuhunsa ja 2) letkua suojaava solumuovi/kangashiha on aika kulumisherkkä. Näiden lisäksi oma rakkoni on vaihtelevasti vuotanut, mutta en ole vielä keksinyt mistä se johtuu, eikä se ole johdonmukaista, joten en vielä uskalla syyttää tuotetta. Näin muuten rakko on toiminut moitteettomasti ja on osoittautunut äärimmäisen hyväksi nesteytysvälineeksi. Siinä missä juomapulloa ei välttämättä aina jaksa kaivaa esille janon iskiessä, voi juomarakon letku olla suussa vaikka aamusta iltaan, joskin joku voisi väittää sen näyttävän vähän kummalliselta. Sanottakoon vielä, että tuo kolmen litran kapasiteetti on aika hunajaa viimeistään siinä vaiheessa, kun joutuu tarpomaan rinkan kanssa mäkisessä maastossa helteellä. Mikään ei vie moraalia yhtä nopeasti kuin nestehukka, eikä mikään estä nestehukkaa yhtä hyvin kuin täys juomarakko.

– Arne

Mil-Tec vedenpitävä kantosäkki

Arne aloittamassa vesistönylityksen.

Ohohohoo! Se toimi! Kuten jotkut fanaattiset saattavat muistaa, oli viime kenttätestissä tarkoitus testata vesistönylitys uiden kelluvien kantosäkkien avulla siten, että toisella puolella vesistöä olisi vielä kyky jatkaa matkaa kuiviin varusteisiin sonnustautuneena. Jotkut heikkouskoiset epäilivät tämän onnistumista, mutta hah-hah-haa vaan heille, sillä vesistönylitys meni paremmin kuin olin ikinä uskaltanut toivoakaan! Itse asiassa rinkka ja kantosäkit jopa edesauttoivat asiaa, sillä ne toimivat ansiokkaasti ponttooneina, jolloin krampin tai väsymyksen iskiessä olisi taistelija voinut kellua niiden varassa huoletta. Ainoa asia, mitä muuttaisin, on säkkien materiaalin paksuus, sillä nämä ovat niin paksuja, että vievät melkein kohtuuttoman paljon tilaa repusta. Ohuemmat nylon pussit voisivat sopia paremmin repun sisään, kun taas nämä meidän PVC-trilaminaattisäkit soveltuvat paremmin veneilyyn.

Itse temppu toteutettiin niin, että poistin kantosäkit repusta, täytin ne ilmalla ja sidoin ne kiinni repun ulkopuolelle. Epäilen kuitenkin, ettei tätäkään vaihetta olisi tarvinnut toteuttaa, sillä rinkka itsessään jo kellui oikein hyvin. Kannattaa kuitenkin pitää huoli siitä, ettei ylitäytä säkkejä. Itse syyllistyin tähän, jolloin en saanut sitä käärittyä tarpeeksi hyvin kiinni ja sisälle pääsi hieman vettä. Tämä ei muuten olisi ollut kuin korkeintaan epäkätevää, mutta kun en sitä ihan heti tajunnut, pääsivät tavarat muhimaan jonkin aikaa kantosäkissä. Älkää IKINÄ antako tämän käydä teille, sillä itselläni on hajuaisti melkein täysin tuhoutunut nenän murtumisen myötä, ja silti meinasin pyörtyä hajuun.

Tästä eteenpäin muuttuu kenttätestien luonne, sillä nyt voimme suorittaa amfibioretkiä. Miettikää nyt hyvät ihmiset, kuinka siisti asia tämä on.

Huom: Jos innostuitte tästä ja haluatte kokeilla itse, ottakaa hyvät ihmiset kalvopuku mukaan. Reppunne tulee kastumaan joka tapauksessa, eikä ole kivaa kävellä kun on märkä niskasta kantapäihin.
Huom2: Pitäkää heksamiini, vessapaperi ja ensiaputarvikkeet kuivina. Just do it.

– Arne

BW taisteluparin teltta, Flecktarn, käytetty – Poistunut valikoimasta

Ilman naamiotakin telttaa on vaikea huomata

Vaikka tätä telttaa ennen marssimme alkua epäilinkin, osoittautui se viikonlopun aikana erittäin näppäräksi majoitteeksi. Perjantai-iltana – tai oikeammin lauantaiyönä – kun uupumuksen voittamina saavuimme vihdoin leiriin, kiittelimme mielessämme useita kertoja kuinka helppo teltta oli pystyttää.

Yön aikana ilmeni kuitenkin yksi ongelma. Mahdollisesti hieman huonon teltan pystytyksen ansiosta hyttysiä tuli sisään ihan mukavia määriä, ja osa yöstä menikin niiden hätistelyyn, uupumuksesta huolimatta. Noh, tilanne ratkaistiin vetämällä hyttysverkko päähän, ja unet saivat jatkua verenimijöiltä rauhassa.

Telttakankaissa on kaksirivinen napitus, joista olimme ensimmäisenä yönä napittaneet vain toisen rivin. Tämä jätti päätyihin aukot, joista hyttyset pääsivät sisään. Maanrajaan jäi myös suuria aukkoja, jotka saimme piiloon vähän löysäämällä telttakangasta siirtämällä kiiloja lähemmäs. Toinen yö teltassa olikin erittäin mukava.

BW Taisteluparin telttaan mahtuu yöpymään kaksi taistelijaa.

Telttaan mahtuu erittäin hyvin kaksi normaalikokoista henkilöä nukkumaan. Se on myös väritykseltään sopivan tumma, jolloin aamuaurinkokaan ei pääse häiritsemään. Sateella emme telttaa valitettavasti päässeet testaamaan, koska koko viikonlopun ajan Nuuksio tarjosi meille pelkkää auringonpaistetta.

Maavaatteena käytimme Jenkkimallin ripstop sadeviittaa, joka oli juuri sopivan kokoinen ja kulkeekin pienessä ja kevyessä pakkauksessa.

Kaiken kaikkiaan erittäin tunnelmallinen ja mukava teltta. Maastoutuukin Suomen metsiin todella hyvin, eli siis hyvä valinta niille jotka haluavat kulkea mahdollisimman huomaamattomasti.

– Saana

Mil-tec Plus 55 litran “Rinkka”

Huom! Koska tästä tuotteesta paljastui kenttätestauksessamme viimeistelyyn liittyviä teknisiä epäkohtia päätimme poistaa tuotteen toistaiseksi valikoimasta ja palauttaa jäljelle jääneet rinkat takaisin tavarantoimittajallemme.

Arne ei tykännyt Mil-Tecin 55 litran rinkasta.

Noniin. Tästä tuotteesta lähetin itse asiassa arvion suoraan Mil-tecille, mutta te, hyvät asiakkaat, saatte ihan oman versionne.

Sydämeni särkyi hieman tämän repun ansiosta, sillä se vaikutti suunnittelultaan ja muotoilultaan ihan fiksulta. Siinä on ensinnäkin läpivienti juomarakon letkulle, kivasti ulkotaskuja, riittävä (joskin vaatimaton) lokerointi ja aika high-tecin oloinen ristiranka selässä, joka oikein viritettynä nostaa repun irti selästä, mikä on todella, todella jees, sillä selkä ei tykkää pitkään muhia hiessä. Tämän lisäksi kaikissa taskuissa on vedenpoistoaukot, mikä on ainakin minun mielestäni paljon parempi idea kuin yrittää saada aikaseksi vedenpitävä reppu.

Tukiranka irtosi rinkasta heti reissun alussa.

Tästä huolimatta kyseessä on aika huono reppu. Itse asiassa se on sen verran huono, että lähetämme meillä jäljellä olevat yksilöt sinne mistä tulivatkin ja vaadimme rahojamme takaisin. Itken verta tätä kirjoittaessani, sillä yksi ulkotaskuista irtosi jo ennen, kun pääsimme ovesta ulos. Seuraavaksi tuo hieno ristiranka pongahti lopullisesti ulos pidikkeistään noin kahden sadan metrin kävelyn jälkeen. Tämän seurauksena (ja muutenkin repun muotoilun ansiosta) härveli oli väkivaltaisen takapainoinen alusta asti, eikä mikään sitä tuntunut helpottavan. Kun erehdyin nostamaan reppua nappaamalla taskusta kiinni, tuli koko perkele irti repusta. Että näin. Ja jollei tämä riitä, on tässä myös kaikki perinteiset huonon työn merkit: saumat kuin kännisen muurahaisen jalanjäljet (osittain ohi kankaasta), asioita kiinnitetty epäsymmetrisesti jne.

Tämä riittänee tästä tuotteesta, mutta viihdearvon nimissä tässä olisi virheilmoitus, jonka lähetin Mil-tecille. Teksti on sit hiukan vahvan puoleista ja englanninkielistä.

Description of the problem: The bag is sheer, unadulterated man-shite. The backframe lasted an entire five (5) minutes before coming completely and irrevocably loose, the hip belt is assymetrically attached (!), the chest strap comes spontaneously loose every now and again, the zipper pullers come off if you so much as give them a hard look and the seams are not only horribly badly sewn, they also come loose on their own accord (is there an echo in here?). To top it all off, the bag is horribly badly formed, making carrying it roughly as comfortable as wearing barbed wire underwear. The bag, if one still feels inclined to call it such, is not only a disgrace to its producer, but also a blemish on the face of humanity and a pest upon the land. It is in fact so bad that, if I were to go to war, I’d have fuckloads of these rucsacks airdropped on enemy positions to demoralize them to death.)

– Arne

Mil-Tec kipinärauta

Vesistönylityksen jälkeen kokeiltu kipinärauta toimi suoraan järvestä nostettuna.

Kipinärautaa tulee käyttää seuraavanlaisesti: Rauta asetetaan sytytettävää alustaa vasten ja sytytinlevyä raavitaan rautaa vasten kunnes kipinät sytyttävät alustan.

Itse pidimme kipinärautaa jonkin matkan etäisyydellä sytytettävistä tuohista. Tässä tekniikassa on se ongelma, että kipinät lentelevät minne sattuu, koska eivät ole suorassa kontaktissa sytytettävään alustaan. Saimme kuitenkin tuohet syttymään heti ja nopeasti, kun kipinät lensivät oikeaan paikkaan.

Jos saatavilla on edes vähän kuivaa sytykettä, saa kipinäraudalla aikaan tulen aivan varmasti, sen verran äkäisiä kipinät ovat. Rauta toimiikin hyvänä hätävarana jos tulitikut ovat sattuneet kastumaan (näinhän käy vain huonoille). Kipinäraudalla on myös viihdearvoa, koska sillä sytyttäminen ja etenkin sytyttämisessä onnistuminen tuottaa jonkinlaista alkukantaisten vaistojen tyydytystä. Ja okei, onhan se myös ihan älyttömän mageeta! Kokeile jos et usko!

– Saana

Paracord-naru

Vaikka kovasti halusimmekin tällä rakentaa köysisiltoja pohjattomien rotkojen yli, heilahdella puunlatvasta toiseen ja kiivetä pystysuoria kallioseinämiä ylös, päädyimme lopulta käyttämään tätä pääasiassa kuivausriukuna. Tämän lisäksi se löysi käyttöä vesistönylityksessä, jossa sidoin kantamukseni itseeni kiinni siten, että kaikki raajat olivat vapaana uimista varten. Tällaisiin hommiin, joissa asioita pitää tilapäisesti sitoa johonkin kiinni, paracord sopii todella hyvin, sillä sen mukana tuleva runko mahdollistaa sen nopean kerimisen ja purkaamisen. Näiden käyttökohteiden lisäksi on syytä muistaa, että köyttä tai vahvaa narua kannattaa AINA pitää mukanaan, kun poistuu sivistyksen parista. Ainoa tärkeämpi selvitytymisvaruste on pyyhe. Muistakaa myös paracordia pätkiessä polttaa päät kiinni, sillä muuten käy hassusti.

– Arne

HAIX Airpower P3

Nyt on pakko mainita vielä kerran, HAIXit on vaan äivän älyttömän hyvät maiharit! Itselläni ne ovat nähneet käyttöä yli vuoden verran, ja olivat mukana muun muassa viime kesän lapinvaelluksella. Koskaanhan ei saisi etenkään viikon vaellukselle lähteä kenkiä kunnolla sisäänajamatta, mutta niin vaan älykkyys taas voitti, ja ihan kylmiltään lähdin HAIXit jalassa Muotkatunturin erämaahan. Tuloksena rakkoja tai muita jalkaongelmia pyöreät nolla. (Sanottakoon, että tämä ei kuitenkaan välttämättä kannata, sillä joillakin ihmisillä kestää viikko tai pari ajaa kengät sisään. Minulla ainakin meni. – Arne)

Airpowerit istuvat jalkaan erittäin tiiviisti. Erityisesti vaelluskengille on tärkeää (ja miksei muillekin kengille), että kengät istuvat kantapaan ympäristöstä todella tiiviisti. Näin jalka ei pääse liikkumaan kengässä ja rakkoja ei pääse syntymään. Toisaalta varpaille olisi hyvä olla tilaa, niin kuin HAIXeissa onkin, jotta ne eivät mäkisessä maastossa pääse hankautumaan kärkeä tai reunoja vasten.

Nämä maiharit sopvivat kapeutensa ansiosta myös todella hyvin naisille. Itselläni on melko kapea jalka, ja muut myymämme kengät ovat minulle aivan liian leveitä, mutta Airpowerit istuvat napakasti jalkaan myös jalan sivuilta.

Jalat tykkää, minä tykkään, kaikki ovat onnellisia.

– Saana

Vedenpitävä muistilehtiö, tulitikkurasia ja hyttysverkko

Vedenpitävä muistilehtiö kesti vesistönylityksen, eikä kuulakärkikynällä kirjoitettu viesti sotkeentunut koskettaessa.

Jenkkimallin tulitikkurasia kesti vesistönylityksen ja piti myrskytikut kuivina ja toimintakuntoisina.

Mitäs näistä nyt sanois? Muistilehtiö piti vettä, tulitikkurasia piti vettä ja hyttysverkon reiät olivat pienempiä kuin kaikki meidän kohtaamamme hyttyset. Pitää vaan muistaa olla käyttämättä mustekynää muistilehtiön kanssa, sillä muuten tuloksena on melkoiset Rorschach-kuviot. Hyttysverkkoa käyttäessä puolestaan on syytä pitää jotakin päähinettä sen alla, joka kohottaa verkon ihosta, päättäväinen hyttynen kun pistää siitä muuten läpi.

– Arne


Recon Low Boots – Poistunut valikoimasta

Näistä kengistä on moni kysellyt käyttökokemuksia ja yksi jos toinenkin toivoi näitä mukaan kenttätestaukseen. Koska (toisinaan) kunnioitamme myös asiakkaiden toiveita, pistin oman lihani ja vereni peliin ja lähdin marssiin nämä jalassa. Mitenkö kävi? Noh, jalat olivat rakoilla ensimmäisen marssiosuuden jälkeen vasemman päkiän sekä isovarpaan kohdalta. Tästä en kuitenkaan voi syyttää pelkästään kenkiä, sillä otin ne (mahdollisesti turhan optimistisesti) suoraan laatikosta noin viisi minuuttia ennen lähtöä. Väitän kuitenkin, että kengän väljä muotoilu ei asiaa auttanut.

Kenkä on hieman epäilyttävän oloinen, sillä sen muotoilu vaikuttaa hiukan huolimattomalta. Sen lesti on ensinnäkin kummallisen tasainen ja jättää kantapään melko alas, mikä voi tuntua oudolta aluksi. Se ei auta askelen rullaavuutta juurikaan, mutta eipä se 35 km jälkeen kuitenkaan tuntunut hirveästi haitanneen. Tämän lisäksi kenkä jää nilkan ympäriltä löysäksi, mikä kylläkin lisää hengittävyyttä, muttei tue jalkaa millään tavalla ja tahtoo ottaa sisäänsä kiviä ja roskia helposti. Viimeinen muotoilun kummallisuus on pohja, joka jostakin syystä nappaa todella, todella helposti kiviin, juuriin ja muihin vastaaviin maastonkohtiin kiinni. Nyt ei ole kyse yhdestä, parista tai kymmenestä kerrasta, vaan useammista kymmenistä. Hetken luulin jo olevani huono, kunnes muistin sen olevan mahdotonta.

Materiaalit ja työn jälki ovat myös arvelluttavan puoleisia: siinä käytetty 1200 denierin polyesteri ei kestä kulumista ihan yhtä hyvin kuin kalliimmissa kengissä yleensä käytetty cordura. Myös nilkassa sijaitseva vetolenkki on silmiinpistävän kevyttä materiaalia, eikä se ole ihan ydinsodan kestävästi kiinni kengässä. Kenkien nauhoissa näyttää kanssa olleen säästö mielessä, sillä jo sunnuntaina (lähdimme perjantaina) niissä oli selviä kulumisen merkkejä.

Low Recon Boot ei ole mikään super vaelluskenkä, minkä hinta jo itsessään pitäisi kertoa. Se ei itse asiassa minun mielestäni maastoon kuulu ollenkaan. Sen sijaan kenkä on ihan siistin näköinen ja kelvollinen myös kävelyyn, joten siviilikäyttöön se on edullinen ja luultavasti kestävämpi kuin monet muut.

– Arne

Kommentit