Melontaa ja jalkamarssia erämaassa

Artikkeli: Valtteri P. (ei se omistaja) ja Juuso
Tuotearviot: Samat jätkät

Sisällysluettelo: Torstai | Perjantai | Lauantai | Sunnuntai | Tuotearviot | Ruoka-arviot

Varustelekan kenttätestaus V: 3.-6.10.2013

Viimeisestä kenttätestistä on jo hetki vierähtänyt ja Varustelekan varasto on kerääntynyt pullolleen uusia myyntiartikkeleita. Tästä syystä päätimme suunnata kohti Pälkäneen maakuntaa Kukkia-järvelle ja Laipanmaan erämaa-alueen maastoon testaamaan, mitkä varusteet ovat parhaat melomisessa ja yleisessä eräilyssä.

Torstai 3.10. Melonta 5 km.

Saatiin lupa irrota Varustelekan Matrix-stockroomin kaltaisien varustehyllyjen välistä jo puolilta päivin torstaina, koska tarkoitus oli siirtyä maastoon vielä valoisan aikana ja hakea tuntumaa kanootilla melontaan. Ylitettiin lähtökynnys siis yhdeltä, marssien motorisesti Hämeenlinnanväylää kohti Kukkia-järveä. Mestari oli meille suosiollinen ja pääsimme ajoissa vesille auringon paistaessa ja järven ollessa tyyni. Aloitimme vahvasti asettumalla kanoottiin väärinpäin siten, ettei keulassa olevalla ollut juurikaan jalkatilaa. Väärin päin mentäessä sen lisäksi, että on polvet suussa, on meno myös kohtalaisen kiikkerää. Epävarmuus ei silti astu kenttätestaajan mieleen niin helposti, varsinkaan jos on vielä lämmin ja kuiva. Melko nopeasti tästä sitten siis viisastuttiin ja ohjaukseen, sekä melontatekniikkaan, saatiin hyvä tuntuma.

Leiripaikaksi valikoitui lähtöpisteestä reilun kilometrin koilliseen sijaitseva pieni Palanesaari, jonka paikallistamista vaikeutti kartamme epätarkkuus. Kävimmekin ottamassa vauhtia viereisestä Selkäsaaresta, mutta jokusen tovin risukkoja rämmittyämme osuimme sentään oikeaan. Tässä vaiheessa mukaan otetut ylimääräiset Varusteleka irtohihnat tulivat tarpeeseen, kun köytettiin niillä kanootti puuhun kiinni. Siansorkka sai jäädä seuraavaan kertaan. Palanesaaressa sijaitsee pieni kivistä kasattu nuotiopaikka, johon saimme Skraman ja Savotan ketjusahan avulla väsättyä kelvollisia polttopuita. Huolimatta hankalasta tavoitettavuudesta, saareen oli kasattu pressun alle isoja pöllejä tulia varten.

Juuso: Nuotio sai toimia vain motivaatiota kohottavana valon ja lämmön lähteenä. Ruokapuoli hoidettiin testissä olevia keittimiä käyttäen. Valtteri huijasi ja sillä oli Jetboilin Flash-kaasukeitin, joka on kuin meidän myymä ZIP, mutta vähän isompi. Valtteri olikin jo syömässä, kun mulla alkoi näkymään vasta kuplia vedessä. Mil-Tecin spriipoltin jalustoineen yhdessä tsekkoslovakialaisen pakin kanssa suoriutui kuitenkin veden kiehauttamisesta kohtuulliseen aikaan ja pääsin nauttimaan Blå Bandin valmistamasta tacopadasta. Edellisistä kerroista kyseisen ruoan kanssa viisastuneena olin ostanut pussin maissilastuja sen kaveriksi. Ja saattoi siinä yksi kylmä olutkin olla kyytipoikana. Ei ollenkaan huono aloitus reissulle.

Suhteellisen onnistuneen ensimmäisen päivän jälkeen painuttiin hyvillä mielin ranskalaiseen kahden hengen telttaan lepäämään seuraavan päivän melontaa varten.

 

Perjantai 4.10. Melonta 32 km.

Kello herätti aamulla jo viideltä pimeän aikaan, jotta meille jäisi mahdollisimman paljon aikaa kiertää Kukkiaa. Yöllä oli lämpötila pudonnut pariin asteeseen, mutta vettä ei ollut satanut. Sen takia meissä aiheutti suurta ihmetystä, miksi teltan kankaan sisäpinnasta ropisi kylmää vettä päällemme. Noh, kävikin ilmi, ettei kyseisessä teltassa ole tarkoitus hengittää, sillä hengitysilman kosteus kondensoituu sisälle ellei avaa kaikkia mahdollisia tuuletusaukkoja – oltiinpa hölmöjä.

Aamupala syötiin kaunista auringonnousua ihastellessa, jonka jälkeen suunnattiin pienessä vastatuulessa Länsi-Kukkialle kohti Luopioisten kirkonkylän uimarantaa. Uimaranta oli sopiva paikka viettää pieni tankkaustauko ja harjoittaa verryttelyjoogaa. Uskon, että olimme melko tavallinen näky Luopioisten katukuvassa; kaksi miestä sotilasvaatteissa tekemässä aurinkotervehdyksiä laiturinnokassa.

Tauon jälkeen jatkoimme länteen kohti Haltianselkää. Vastatuuli- ja aallokko olivat voimistuneet entisestään ja melominen alkoi käymään jo ihan jumpasta. Etenemisvauhti hidastui myös sen verta paljon, ettei Haltianselällä juuri muuta ehditty kuin kusella käydä, kun vatsa huusi jo ravintoa. Lounaspaikan etsinnän yhteydessä tuli melkein kipattua kanootti, mutta onneksi siitäkin päästiin vaan yhdellä märällä kengällä. Karttaa tihrusteltiin jonkin aikaa, kun etsittiin siihen merkittyä taukopaikkaa. Saaren, johon lopulta rantauduttiin, edessä nökötti pieni erittäin idyllinen kallioluoto, josta oltiin yhtä mieltä siitä että se olisi ollut paljon parempi taukopaikka kuin tämä risuinen ja märkämättäinen saarenpahanen. Myöhemmin tukikohdassa suurennuslasilla melottua reittiä mittailessa todettiin, että juuri tämä luotohan se taukopaikka olisi ollut, eikä suinkaan umpeenkasvanut kenkiä kasteleva demoninpesä.

Lounaan jälkeen todettiin, että matkaa oli edessä vielä saman verran kun oltiin kuljettu, mutta pimeän tuloon vain muutama tunti, siispä valmistauduttiin kiireen vilkkaa tulevaan koitokseen. Raivokkaalla melojen heiluttelulla ja suotuisilla tuulilla päästiin kuin päästiinkin perille Rautajärven veneenlaskupaikalle juuri ennen pimeää. Oltiin karttatiedusteltu ensimmäinen yöpymispaikka jalkamarssiosuudella etukäteen. Pentinvuori oli paikan nimi, eikä sinne olisi kuin kivenheittämä. Tien toiselle puolelle ja pieni nousu, vuori-käsite ei ole ihan sama Suomessa kuin muualla maailmassa, helppo homma vaikkei olisi ollut valojakaan. Lukittiin kanootti ja pelastusliivit puuhun fillarilukolla ja toivottiin, etteivät pitkäkyntiset mökkirosvot satu kohdalle. Villejä huhuja on liikkeellä moisista olennoista ja niitä esiintyy kuulemma eniten Itä-Suomessa. Siellä on varmaan eniten kesämökkejä…

Lauantai 5.10. Jalkamarssi 22 km.

Teltta osoitti toistamiseen kykynsä loihtia sadetta sisälleen, mutta illalla juotu minttukaakao ei antanut sen häiritä unta. Aamupala naamariin ja autotien viertä pitkin liikkeelle kohti Laipanmaata. Vaikka jalkamarssi oli miellyttävää vaihtelua eilisen melonnan jäljiltä oli metsämaasto todella tervetullutta pitkän tieosuuden jälkeen. Kenttätestitiimin kuvauskalustossa uusinta tulokasta, GoPro Hero 3 Black Adventure Editionia (Tolla nimellä on pakko olla aika uskomaton kamera!?), päästiin viimein testailemaan. Todettiin mm. PALS-lenkit rinkan päällä täydelliseksi kiinnitykseksi vakiojalustankin kanssa. Ensimmäinen tauko pidettiin Korppivuorelta Iso-Hirvijärvelle aukenevissa hienoissa maisemissa. Ajankuluksi nypittiin naavaa oksista polun varrelta tulevan illan tulia varten, viimeisen illan kunniaksi oltiin ajateltu laittaa oikeen kunnon roihu.

Laipanmaan erämaa-alue on yllättävän vähän käytetty pieni retkeilykohde Sappeen matkailukeskuksen kupeessa, jossa on kauniita järviä ja suolampia. Nähtiin kokonaiset kuusi ihmistä koko sateettomana lauantaina parhaaseen ruska-aikaan. Reitit ovat hyvin huollettuja suot ylittävine pitkospuineen, siltoineen, sekä hyvin ylläpidettyine laavu- ja nuotiopaikkoineen. Kaikissa huusseissa joiden kohdalle satuttiin oli mm. paskapaperia! Tämä on kokemustemme mukaan äärimmäisen harvinaista, lieneekö mökkirosvojen ansiota?

Lauantain teemaksi nousi väistämättä ruoka, kävellessä kun odottelee aika paljon sitä seuraavaa taukoa ja erityisesti seuraavaa ateriaa. Nälkäisenä ravattiin Elamonjärven typötyhjälle laavupaikalle jo ennen viittä ja saatiin siis kaksi tuntia valosaa aikaa hääräillä Skraman ja kipinäraudan kanssa. Puut jaksoi pilkkoa vielä rauhallisin mielin, mutta kipinöitä raapiessa jo toistakymmentä minuuttia ilman tulosta, naavat ja kaikki stna, alkoi verensokeri uhkaavasti laskea. Loppuillan tapahtumat menivät Valtterin kertomana kutakuinkin näin:

Ajattelematta ja miltei hätiköidysti tehtyjen valintojen seurauksena päädyin ottamaan osaa lihattomaan lokakuuhun. Koristeeksi kakun päälle lyötiin vielä veto, jonka häviäjä, tässä tapauksessa lokakuussa lihaa syövä, selviytyy loppuvuoden ilman alkoholia.

Mukanani oli siis kaikki Varustelekan retkimuonavalikoiman kasvisvaihtoehdot, muutamaan kertaan, sillä niitä on kolme, ja ruoansulatustani voisi kuvailla sanoin suora putki kurkusta perseeseen. Laskin kasvivaihtoehtoihin mukaan myös Mountain Housen lohiruoan, koska liiotteluun ei sovi ryhtyä. Kaiken tämän jälkeen voitte siis kuvitella tunnelmani, kun harjoiteltuani sitkeästi kipinäraudalla nuotion syttytämistä (tuloksetta), Juuso söi jo toista paketillista pekonia saman illan aikana. Nenäni edessä. Kleopatra-asennossa. Herneen ja pavun kaltaiseksi proteiinihyvyydeksi kuvittelemani couscouskin ilmeni olevan vain tuikitavallista vehnää.

Juuso uhkasi käyvänsä seuraavana aamuna uimassa, jos minä kävisin tänä iltana. Näissä tunnelmissa ei enää ollut paljon menetettävää, joten veteen vaan niin päästiin viimeisistäkin lämpimistä tunteista.

Vaikka kasvisruoka hyvältä maistuikin, hukutin suruni hehkuviiniin ja painuin pehkuihin. Yövyttiin laavussa, koska oli melko lämmin ja teki mieli hengittää yön aikana aiheuttamatta sadetta aamuksi.

 

Sunnuntai 6.10. Jalkamarssi 11 km, melonta 9 km.

Herätyskello soi 04.00. Oli aika pimeetä… Ettei olisi liian mukavaa, oltiin sovittu että kävellään ekat pätkät viimeistä päivää pimeässä. Siispä Scho-Ka-Kolan täysmaitokofeiinisuklaata huiviin ja liikkeelle. Väitän, että varotuksista huolimatta olo ei olisi juurikaan muuttunut, vaikka koko purkillinen olisi syöty heti, sen verran väsytti. Pimeä metsä on oiva paikka testata valaisimia ja mukana olleet yksilöt suoriutuivat tehtävästä hyvin. Eteneminen ei juuri päivän vauhdista hidastunut ja puolentoista tunnin päästä pysähdyttiin Pihtilammelle päivän ensimmäinen lämmin ateria mielessä.

Sitä ennen mun, eli Juuson, piti kuitenkin täyttää eilinen lupaus. Mukana oli vain yksi pyyhe ja Valtteri hyödynsi sen pulahtaessaan edellisenä iltana saavuttuamme Elamonjärvelle vielä valoisan aikaan. Sovittiin sitten, että mä uin aamulla Pihtilammessa. Kello oli 06.15, eikä päivänvalosta ollut tietoakaan. Tähän bonuksena taivaalta tuli pientä tihkusadetta ja pyyhekin oli vielä märkä eilisestä. Jes! Tyttömäisten äänten saattelemana sysimusta ja hemmetin kylmä lampi kuitenkin kutsui. Pulahduksen jälkeen brittiläinen lämpöpuku päälle ja lämmintä ruokaa laittamaan laavun suojaan. Aika mahtava fiilis jälkeenpäin!

Tukevan aamiaisen ja nuotiopaikan viereisen huussin ahkeran hyödyntämisen jälkeen heilahdettiin viimeinen kymppi veneenlaskupaikalle. Ruokaa oli vielä jäljellä ja edessä pari tuntia melailua, joten tankattiin viimeisetkin muonat ennen liikkeellelähtöä vaikkei nälkä ollutkaan. Energiankulutusta metsässä on vähän vaikea arvioida, mutta ikinä ei ole paino noussut retkellä. Mukana ollutta 250 g voipakettia nuoltiin puhtaaksi ja jäljellä olevat mausteiden rippeet kumottiin pussiin. Kanootti ja varusteet olivat tallessa, ja onnistuttiin virittämään GoPro-kamera telttakepin päähän kanootin keulaan irtohihnojen ja paracordin avulla.

Vaikka valo ei läpäissytkään harmaita pilviä, loppumatka kulki aurinkoisissa tunnelmissa. Lukuunottamatta Juuson tervehtiessä huutaen, kansainvälistä käsimerkkiä hyödyntäen ja melaa vimmatusti huitoen edelliseltä melaretkeltä tuttuja vihollisiaan, joutsenia. Tukikohtaan saavuttiin puolen päivän tienoilla ja siellä meitä odotti sauna, olut ja Oikea Ruoka.

 

TUOTEARVIOT

Tasmanian Tiger Raid Pack MKII

Kuolasin näitä elokuusta asti kun ekan kerran tätä reppua saatiin, enkä voinu olla tarttumatta tilaisuuteen kun kenttätestille välähti vihree valo.

Selkäsäätö riittää isoimmalla asetuksella just nappiin 197 cm pituiselle. Viilekkeet ja lantiovyö on hyvin pehmustettu! Sivutaskujen päälle lävähti kätevästi kiinni Hazard 4 Forward Observer Camera Bin, ja toiselle puolelle tasapainottamaan Fjellduken Hunter. Päätaskun päällä olevan läpän kiinnitys on niskan puolelta kiinteä ja remmit ei erityisen pitkiä, eli sen alle ei mahottomia kiinnitellä. Rinkassa on kuitenkin valmiina sivutaskujen ja alataskun yli kulkevat remmit, joihin saa helposti makuualustan, -pussin ja vaikka teltankin.

Tosi pätevä rinkka, jota on mukava kantaa ja helppo modata omien tarpeiden mukaan!

Berghaus Atlas rinkka

Ostin tällasen heti, kun meille tuli näitä ekan kerran erä käytettyinä. Mulla oli tarvetta isolle rinkalle ja tää oli hinta/laatu -suhteeltaan todella vakuuttavan olonen tuotos.

Ranka, olkaviillekkeet ja jykevä lantiovyö tekevät tästä tosi mukavan kannettavan. Lantiovyöhön on helppo kiinnittää omia taskuja ja mulla kulkeekin yleensä juomapullo ja syötävää irtotaskuissa. Irroitettavista sivutaskuista saa pätevän ja melko tilavan päivärepun. Myöskin sivutaskut poistamalla tää rinkka sopii lyhyemmillekin reissuille. Vielä, jos olis oma paikka juomarakolle… Yksivärisenä tää on varmasti kiva valinta niillekin, joita harmittaa sotakamojen maastokuviointi.

Atlas täyttää mun kaikki rinkkatarpeet ja oon sitä mieltä, että ostaisin tällasen uudenkin hinnalla.

Ranskalainen kahden hengen teltta, khaki, käytetty

Odotukset oli kovat. Kyseessä on kuitenkin suhteellisen moderni ja kevyehkö sotilasteltta naurettavan halpaan hintaa.

Onhan tää helppo pystyttää, tilaa kahdelle taistelijalle löytyy oikein hyvin ja muutenkin teltan malli on aika nostalginen. Valitettavasti oviaukon vastakkaiselle päädylle sijoitettu yksi ilmanvaihtoon tarkoitettu aukko ei riitä poistamaan hengitysilmasta tulevaa kosteutta ja se jää teltan sisäpintaan. Todella runsaissa määrin. Ongelmaa voi auttaa teltan kyljissä olevien tuuletusaukkojen ja/tai oviaukon avaaminen, mutta siitä aiheutuva lämpöhukka sotii teltan perimmäistä toimintaperiaatetta vastaan.

Takapihaleikkeihin ja kuumille ilmoilla tää voi siis toimia oikein hyvin, mutta talvella sisälle varmaan kuolee.

Mil-Tec Tactical makuupussi 3

Tän pussin comfort-lämpöarvoksi ilmoitettu 0°C tuntuu olevan aika lähellä todellisuutta omalla kohdallani. Olen myös jostain tosi tyhmästä päähänpistosta nukkunut tässä yli 15-pakkasasteessa pari yötä. Ensimmäisenä yönä pussissa oli vielä kaverina noin 5 litraa kylmää vettä ja mulla päällä vain bokserit. Pelkäsin kuolemaa. Toinen yö onnistui inhimillisesti brittiläisen lämpöpuvun ansiosta ja jättämällä vedet ulos jäätymään.

Sisätaskuun saa esimerkiksi kännykän lämpöiseen paikkaan kylmillä ilmoilla ja se on aika super juttu mm. akkukeston kannalta. Hyttysverkko on myös sellainen asia, joka pitäisi sisällyttää jokaiseen makuupussiin. Kompressiopussi on myös kiva ja tää pakkautuu aika pieneen tilaan.

Mä nukun usein kyljelläni tai jossain kummallisissa asioissa, niin tuo kyljessä kulkeva vetoketju ei mulla oikein toimi.

Alpina Tierra Black varsikengät

Mä oon lähemmäs vuoden verran käyttänyt pelkästään minimalistisia/barefoot kenkiä ja sellaisilla mentiin mm. 150 km Norjan vuoristojen yli. Kynnys oli mulle siis aika suuri ottaa taas korotettua ja jäykempää kenkää jalkaan.

Noh, nää oli kyl tosi hyvät. Vettä en saanu kalvosta läpi millään, vaikka koetin uittaa näitä oikein kunnolla, eivätkä jalat kastuneet kohtuuttomasti hikoiluista, kun jalassa oli yhdet merinosukat. Nauhoitus toimii nilkkakiristyksen kanssa tosi kivasti sillai, ettei jalkapöytää tarvitse halutessaan puristaa kasaan, vaikka varren vetää kireälle. Kyseessä on myös maihareiksi suhteellisen kevyet kengät.

Multa löytyy kaapista myös Haixin Airpower P3:set, mutta ne saavat luvan korvautua näillä. Kattellaan, miten tulevat selviytymään pakkasista.

Norjalaiset M77 taistelijan maiharit

Erittäin vakuuttava no bullshit-maihari. Yksinkertanen nahka ilman kalvoa on mun mielestä paras ympärivuotiseen käyttöön. Kesällä jalat sulaa vähemmän, ja talvella voi laittaa villaa väliin.

Nää kesti suoraan laatikosta melontaan liittyvät kahlailut kuivana. Kunnon kerros vahaa, ja näillä ylittelee pienet matalikotkin ihan mukavasti. Varmaankin talvikäyttöä ajatellen sukkavara on iso, yleensä koon 48 jalkaan riitti 46, ja tässäkin on siis mukana reilu sukkavara. Jos nyt jotain miinusta on pakko keksiä, niin näissä on mun mieleen vähän korkee korko.

PCS-puku, MTP

Housut on ihan ku legendaariset Soldier 95:set! Takista epämuodostunut lähes kaksimetrinen mutanttitestaaja liian pitkillä käsilläkin löysi oman kokonsa. Windproofista päivitetyt ominaisuudet miellyttää, fleecevuoratut lämmittelytaskut, tuuletusaukot kainaloissa ja rintataskuissa erityisesti! Isommat hihataskut, jotka täytettynä ulkonee hihasta pari senttiä, ja joiden päälle on vielä lyöty isot velcrolätkät otti kiinni viilekkeisiin aina kun laittoi rinkan selkään. Peitetyt taskujen napit on siviilikäytössä hieman turha ominaisuus ja tekee taskujen käytöstä vähän kömpelömpää.

Ruotsalainen M39 kenttäpaita, käytetty

Tää on ihan sika hyvä paita. Mulla oli mukana Bundeswehrin hellemallisia t-paitoja, mutta ne jäivät tosi vähälle käytölle. Peukaloreiät, pitkä helma, villaisuus ja sopiva paksuus tekevät tästä paidasta yksinkertaisesti superin. Ainoana miinuksena kauluksen napit voivat olla yllättävän työläitä avata tai sulkea.

On muuten kesän jälkeisille viileämmille keleille aivan mahtava fillarointi-/hiihto-/you-name-it -paita.

Mil-Tec Coolmax t-paita

Tää on ollu mulla mukana yhdellä jos toisellakin vuoristoretkellä, ja lähti luonnollisesti mukaan myös tälle reissulle.

Coolmax kuivuu ajassa, joka tuntuu sekunneilta, ei ala kutittaa muutamassakaan päivässä, ei juuri välitä miten sen pesee, mutta parasta tässä on keveys. Tuntuu kuin pukeutuisi ilmaan! Parhaimmillaan Coolmax on tietysti helteellä ja kun on kuuma, mutta toimii erittäin hyvin aluskerrastona myös kylmällä ilmalla.

Mil-Tec välikerrasto, fleece, vetoketjukauluksella

Välikerrasto, joka on tosi halpa, mukava ja käytännöllinen!

Tykkään erityisesti siitä, ettei kyseessä ole mikään kohtuuttoman paksu kerrasto. Fleece on ihoa vasten tosi mukavaa kamaa, joten tätä pystyy käyttämään aluskerrastona viileämmillä keleillä tai aktiviteeteissa, joissa keho ei hirveästi tuota lämpöä.

Brittiläinen lämpöpuku

Tätä ilman mä en nykyään halua lähteä metsään. Kuumimmilla kesähelteillä ehkä, mut ei muuten. Käytännössähän kyseessä on housuiksi ja takiksi tehty makuupussi, jonka molemmat osat pakkautuvat miellyttävän pieneen tilaan.

Kun omistat kyseisen setin, ei tartte stressata esimerkiksi makuupussin tai vaatetuksen riittävyyttä. Leiriin saapuessa voi heittää hikiset ja likaiset vaatteet sivuun ja vetäytyä lämpöpuvun sisälle.

Vaikka kyseessä onkin keinokuituinen tekele, ei nuotion ääressä kannata liikaa pelätä. Mulla on kipinät polttaneet muutamia pieniä reikiä pintakankaaseen, mutta se ei käyttöön vaikuta mitenkään. Leimahtamaan en ole vielä tätä saanut.

Mil-Tec ampujanhanskat, neopreeni, mustat

Valtteri: Jos on pienikin riski että lapaset kastuu ja haluut silti säilyttää suht miellyttävän tunteen käsissä, ota nää! Neopreenihan on samaa kamaa mitä märkäpuvuissa käytetään. Pitävällä kämmenmateriaalilla nää on täydelliset esim. melontaan, koska ote melasta ei heikkene märkänäkään! Myös sorminäppäryyttä vaativat hommat hoituu näillä hyvin.

Juuso: Oon käyttäny näitä jo jonkin aikaan pyöräilyhanskoina plussakeleillä. Ote ja istuvuus on tosi hyvät, eikä pieni kastuminenkaan haittaa. Kuulapyssysodassakin näillä onnistui aseenkäsittely oikein hyvin. Melahommiin ehdottomasti paremmat, kuin meidän halvemmat neopreenihanskat.

Mil-Tec mikrokuitupyyhe kantopussilla, oliivinvihreä

Kevyt ja pienehkö pyyhe on sellanen juttu, jonka pitäisi kuulua jokaisen itseään kunnioittavan retkeilijän varustukseen.

Itsestäänselvien pyyhkeen käyttötarkoitusten lisäksi tää toimii kantopussinsa kanssa hyvänä pesusienenä esimerkiksi kanootin kuivaukseen.

Bonuksena retkeilyn ulkopuolista käyttöä ajatellen tällä peittää just sopivasti strategiset paikat ja näyttää silti melko irstaalta!

Mil-Tec spriipoltin, messinkiä & spriipolttimen jalusta

Kaasukeittimiin tottuneena tämä yhdistelmä tuntui työläältä ja hieman hitaalta. Toisaalta tämä on hyvin toimintavarma ja paljon sielukkaampi tapa kokkailla. Kun hoitaa riittävän tuulensuojan, esimerkiksi kaivamalla kuopan, on spriipoltin yllättävänkin tehokas.

Polttimen kanssa kannattaa huomioida se, ettei kansi sulkeudu täysin tiiviisti. Yli jääneet polttonesteet kannattaa siis kaataa vaikka takaisin pulloon tai polttaa pois ellet halua niitä pitkin muita varusteita.

Poltin ja jalusta mahtuvat muuten tsekkoslovakialaisen pakin sisälle tosi kivasti.

Tsekkoslovakialainen pakki, alumiinia, käytetty

Erittäin pätevä setti! Voittaa mielestäni perinteisemmän pakkimallin. Vastaa käytännössä kattila- ja pannusettiä, jolla on mukava kokata niin avotulella kuin keittimenkin kanssa. Näistä astioista on myös muita pakkimalleja miellyttävämpi syödä.

Olight S15 Baton taskulamppu

Kanniskelin tätä mukana jo viikon verran ennen kun lähettiin varsinaisesti testaamaan, ja tykästyin vehkeeseen heti. Enemmän kuin riittävä valoteho ja tosi helppo käyttää. Kun pitää vaan yhtä paristoa, lamppu on riittävän kevyt kiinnittää vyöklipsillä vaikka kenttälakin lippaan lopputuloksena otsalamppu.

Petzl Tactikka PLUS 4LED otsalamppu, musta

Tosi hyvä otsalamppu! Tää on tosi kevyt. Kevyempi, kuin meidän joskus aikoja sitten myymä Tactikka XP, eikä häviä valotehossakaan merkittävästi.

Lamppu riitti oikein hyvin pilkkopimeässä metsässä poluilla liikkumiseen, toiminnot ovat yksinkertaiset käyttää, paristot kestävät pitkään ja tästä löytyy se pimeänäön kannalta erittäin tärkeä punainen suodatin. Kaikki, mitä mä otsalampultani kaipaan!

Päivitys 30.10. Meidän tavarantoimittajalta ei saa enää kyseistä lamppua, mutta meille on tulossa hieman tehokkaampaa lamppua samalta valmistajalta.

Varusteleka irtohihna

Mulla oli aika paljon epäilyksiä tän suhteen. Lähinnä liittyen soljen pitävyyteen ja käytettävyyteen.

Tän reissun aikana kaikki mun epäilykset hälveni ja nyt mä joudun päivittämään kaikki mun irtohihnat. Solki pitää todella hyvin sekä on helppo avata ja kiristää. Mittakin on just sopiva sellaisiin tarpeisiin, joita yleensä retkeillessä tulee. Toki, jos tarttee lisää pituutta, niin näitä on helppo kytkeä yhteen ja just niin me tehtiinki. Käytettiin näitä kanootin sitomiseen aina rantautuessa, koska nää nyt oli vaan paljon kätevämpiä käyttää kuin naru.

Brittiläinen Osprey yleistasku, Desert DPM, käytetty

Mun mielestä retkeilykäytössä kamojen kuvioinnilla ei ole hirveesti merkitystä ja sen lisäks brittien aavikkokuvio toimii aika kivasti kyllä Suomessakin.

Tää tasku oli rinkan lantiovyössä kiinni ja kuljetin siellä pähkinöitä sekä muuta evästä. Yllätyksekseni myös US kenttäpullo mahtui tähän ihan täydellisesti. Koska en jaksanut irrottaa ALICE-kiinnikkeillä rinkassa kiinni olevaa kenttäpullon omaa taskua, päädyin kantamaan sitä tässä taskussa pelastusliiviin kiinnitettynä.

Savotta Survival ketjusaha

Jäi tällä reissulla valitettavan vähäiselle käytölle. Muutaman kokeilun perusteella kyseessä kuitenkin on kestävää tekoa oleva työkalu ja terä tuntui pureutuvan puuhun tehokkaasti. Scho-Ka-Kola suklaan peltipurkki suojaa muita varusteita sahan teriltä, eikä saha mahdu kolisemaan purkissa.

Ruoka-arviot

Blå Band expedition meal

Pienempi Blå Band Expedition meal on selvästi isoveljeään mausteisempi, vaihtoehdosta riippumatta. Pakkaus on melko syvä ja ainakin sporkilla syödessä saa käden helposti tahmeaksi. Kannattaa leikata pussi puoliksi, kun aterin ei enää yltä ruokaan! Tarvittavan vesimäärän viiva on merkattu ovelasti pussin ulkopuolelle ja arviointi saattaa olla ajoittain hajataittoista.

Blå Band expedition meal, isompi

Yksinkertaisesti paranneltu versio expedition mealista. Pussin sulku on pitkällä sivulla, joka tekee syömisestä huomattavasti helpompaa. Mitta-asteikko vedellekin on siirretty pussin sisään ja siinä on eri aterioille tarkoitetut merkit. Fiksua ja ekologista, koska näin samaa pussia voi käyttää eri mauille kun sisältö ilmoitetaan pussin kylkeen liimattavalla tarralla. Omalle maustamiselle on myös jätetty vähän enemmän varaa.

Mountain House

Tosi kivan koostumuksen omaava retkiruoka. Maku on aika mieto, joten omia mausteita kannattaa käyttää. Etiketissäkin kyllä kehotetaan maustamaan oman mielen mukaan, joten se on vissiin ollut tarkoituskin. Näistä saa aika paljon pisteitä, vaikka ylimääräisiä ainesosia on vähemmän! Vesiviivaa ei oo, ainoastaan ohje laittaa 3,5dl, mutta kertaakaan ei perstuntumalla epäonnistuttu.

Juuson pro-tip: Laita eka vähän vettä, ja lisää jos on liian jäykkää! Muista vatkata!

Raw-Bite

Nää patukat on about parasta. Vihdoinkin hyviä, terveellisiä ainesosia tosi hyvän makuisina ja fiksuun hintaan! Eri maut eroavat myös toisistaan miellyttävän paljon ja vaihtoehtojakin on useampia, jottei tarvitse samoja patukoita syödä koko ajan.

Vähintään yks tällanen kulkee mulla aina arkenakin mukana ja retkellä nää maistuu ihan törkeen hyvältä.

Organic Food Bar

Raw-Bite patukoihin verrattuna koostumus on enemmän tasapaksua massaa ja maut kovin samanlaisia. Blueberry ja Cranberry eroavat muista positiivisesti.

Joka tapauksessa nää on uskomaton harppaus sokeroiduista, prosessoiduista proteiinipatukoista ja tulevat ehdottomasti kuulumaan mun retkieväisiin jatkossakin.

Scho-Ka-Kola, täysmaito

Tosi hyvää. Ehkä vähän liiankin. Tosi kofeiinipitoista. Ei todellakaan mitään terveysruokaa, mutta sisältää moraalia kohottavia ominaisuuksia.

Jos on tarve lähteä liikkeelle silloin, kun oikeasti ois hyvä nukkua, tää auttaa aika paljon.

Scho-Ka-Kola pähkinät

Yleensä mulle ei maistu tällaset karkkipussimaiset pähkinäsekotukset, mut toisaalta: ilmasta ruokaa!

Eksoottinen pähkinärotusekoitus: Liian vähän pähkinöitä ja tosi paljon kuivahedelmiä. Käy karkkipussista kylläkin ihan hyvin.

Opiskelijarehu: Retkievääksi näistä sopivin. Puolet sisällöstä pähkinöitä, loput karpaloita ja suklaata. Pähkinöistä saa rasvoja sekä proteiinia, kun taas karpalot ja suklaa tuovat makeutta.

Luksuspähkinät: Pähkinöitä. Ja paljon niitä. Suklaakuorrutetut asiat olivat tosi kivoja ja huomasinkin poimivani ne ensin. Harmillisesti pelkät pähkinät tuntuvat sellaisenaan liian kuivilta retkimuonaksi, joten niiden mutustelu kävellessä ei ole kovinkaan mieltä ylentävää, kun pitäisi olla juomassa koko ajan.

Kirjoittajat

  • Kuva Valtterista

    Valtteri

  • Kuva Juusosta

    Juuso

Kommentit