Mosambik, kevät 2012

Kirjoittanut: Useita
Tuotearviot: Useita

Sisällysluettelo

Tausta

Helmikuussa kolmentoista hengen opiskelijaporukka lähti Afrikkaan Jakamamme Kumilekat otettiin vastaan ilolla pelastamaan maailmaa ja jakamaan Varustelekan sanomaa. Myöhästyneen lennon takia lorvittiin Lontossa päivä vaihtoa odotellen, mutta sitten matka veikin Johannesburgin lentokentälle ja sieltä minibussissa Swasimaahan. Etenkin pitkillä lennoilla kannattaa huomata, että juomatarjonta on laaja (kunhan osaa kysyä) ja maksimimäärä viinille tai oluelle ei tullut vastaan, yrityksistä huolimatta.

Swasimaan rajalla Kumileka-lähetystyö koki ensimmäisen vastoinkäymisensä: kumeja oli tarjolla raja-asemalla – joku muukin oli keksinyt saman ajatuksen! (Oishan sen ehkä voinu arvata, kun Swasimaassa on maailman korkein HIV-prevalenssi..

Ensimmäinen yö majoituttiin viihdyttävässä eläinpuistossa, jonka vapaana kulkevat pahkasiat, uima-allas ja kylmä olut olivat hyvin tervetulleita pitkän bussimatkan jälkeen.

Projektimme

Varsinaisessa kohteessamme, Swasimaan Lavumisassa keskellä ei-mitään, Condorin juomareppu ja shortsit niin kauppislaiset, taikkilaiset kuin teekkaritkin saivat lapiot ja hakut kouraansa. Matkamme tarkoitus oli auttaa paikallisia esikoulun rakentamisessa. Ei se vielä viikossa valmistunut, mutta ainakin urakka eteni huomattavasti. Aurinkorasvaa läträiltiin, hiki virtasi ja Afrikan punainen hiekka (joka ei muuten prkl lähde pesussa!) pöllysi.

Sähköä tai juoksevaa vettä käytössä ei tietenkään ollut, mutta silti todettiin että musiikki piristäisi työntekoa mukavasti. Käytössä ollut minikokoinen mankka ei hirveästi sydäntä lämmittänyt, vaikka se puolentoista metrin päähän kuuluikin ihan hyvin. Ratkaisuksi keksittiin rosmota lähellä olevasta kirkosta vahvistin, mikrofoni ja kaiuttimet, irrottaa aggregaatti paikan ainoasta pakastimesta (prioriteetit kuntoon!) ja kohta Ukkometso raikuikin läpi työmaan! Paikallisetkin arvostivat musiikkia – jopa niin paljon, että nyrkit heiluivat kun menin pistämään musat pois ruokatauolla. Laitoin käskystä takasin päälle.

Lavumisassa nähtiin mitä mielenkiintoisimpia rusketusrajoja ja palamisia (pelkät sortsit ja juomareppu eivät ole hyvä aavikkovaatetus). Työhön tottumattomien pikku kätösten ja jalkojen rakkojen ja haavojen paikkailu oli myös päivittäistä hupia. Niin ja löydettiinpähän rakennustöiden ohessa pari söpöä, pientä mustaa skorpioniakin. Lavumisa olisi voinut olla ihan hyvä paikka jakaa kumilekoja, mutta paikkallisen pastorin – joka vaikutti olevan kyläläisten silmissä kuninkaan oikea käsi – mielestä abstinenssi oli ainoa hyväksyttävä ehkäisykeino.

Työviikkomme jälkeen siirryimmekin hieman vapaammalle vaihteelle, ja lähdimme samaisessa minibussissa kohta Mosambikia. Rajalla koettiin hämminkiä, kun ainoa henkilö joka pystyi jotain lappusia leimaamaan ei ollut ollut töissä pariin viikkoon. ”Ihmiset pääsevät kyllä rajan yli, mutta toi ajoneuvo peräkärryineen joutuu jäämään.” Ehkä pari tuntia, joitain puheluita ja faksattujen lappusten jälkeen päästiin jatkamaan. Raja-aseman vessassa sai taas ihmetellä, minkä ihmeen takia Afrikassa ei oo peilejä missään. Käsienpesualtaat löyty juu, mutta se peili? Kuinka paikalliset harjaa naamansa ilman peiliä?

Hyppää alkuun ->

Mosambikin anti

Maputossa vierailtiin Suomen suurlähetystössä sekä Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa:ssa. Huom! Tämä ei ole slummi Kepan kautta käytiin ihmettelemässä laitakaupungin vähän köyhempää aluetta, jota ei kuulemma saa kutsua slummiksi.

Tämän alueen Kepan toimintakeskus todettiin aika hyväksi paikaksi lahjoittaa mukana tuomamme futispallo sekä kumilekat, etenkin kun heillä ei moisia entuudestaan ollut tarjolla.

Mosambikin pääkaupunki tarjosi kuudelle meistä kokemuksia myös yöelämän parissa. Paikalliset pikkugangsterit tekivät virhearvion ja yrittivät ryöstää meidät. Arvio oli kyllä ihan ymmärrettävä, eräs vaaleanpunaisessa lippiksessä toinen sandaali hukassa seikkaileva ryhmäläisemme keräsi ehkä liiaksi huomiota. Kahakaksihan se meni, mutta huomattavasti miesalivoimasta huolimatta tilanteesta selvittiin hyvin. Ainoa tappio oli yhden tytön kaulasta napattu koru.

Voisi luulla, että siinä oli seikkailua yhdeksi yöksi, ja paluumatka hostellille olisi jatkunut rauhassa, mutta toisin kävi. Pari sataa metriä myöhemmin paikallinen poliisitrio teki vastaavan arvion (helpot uhrit!) kuin ryöstäjätkin, ja uhkasivat passittaa koko poppoon häkkiin koska kaikilla ei ollut passia mukana. Homman nimi selvisi aika äkkiä, maksamalla sata dollaria per naama saman tien, pääsisimme jatkamaan. Aikamme väiteltyämme lähdimme hissukseen kävelemään poispäin, puuperäisillä AK-47:lla varustettujen poliisien seuratessa. (Huomio: Tätä strategiaa en todellakaan voi suositella.) Hyppäsimme taksiin ja vedimme ovet säppiin vaikka poliisimies yrittikin jättäytyä väliin. Kunniamaininnan ansaitseva taksikuski löi ovet lukkoon ja lähti renkaat ulvoen matkaan. Poliiseista ei sittemmin kuulunut.

Eräässä Maputon kalamarketissa nautiskelimme mustekalaa, epäilyttäviä limanuljaskoja Mustekalaa, epäilyttäviä limanuljaskoja ja muita nilviäisiä ja muita nilviäisiä. Kaupustelijoista oli jatkuvaa riesaa, 13 hengen turistiporukka kerää huomiota. Pääsimme kokeilemaan mitä mielenkiintoisimpia strategioita tyrkyttäjien häätämiseksi. Toimivaksi osoittautui mm. pullonkorkilla heittäminen ja nyrkin heristely, suorapuheisuus (”sovitaan silleen, että me saatetaan tulla kattoon sun rojuja kun ollaan syöty ja juotu, mut nyt me tosiaankin halutaan olla rauhassa”) ja täysi huomiotta jättäminen. Viimeisimmän keinon haittapuolena oli, että ne ei ihan heti luovuttanu.

Sivuhuomautuksena Maputon hiekkarannalla oli hyvin sitkeä poika tyrkyttämässä jotain nenäliinoja. Sille nyt en missään nimessä halunnut antaa rahaa (ja palkita huonoa käytöstä), vaan maksoin viereisen kalakojun myyjälle 10 meticaa (n. 30 senttiä euroissa) siitä, että se häätää pikkupojan meitä häiritsemästä. Toimi!

Hyppää alkuun ->

Safari ja paluu

Mosambikista palasimme Swasimaahan, jossa yövyimme luonnonpuistossa Safarilla nähty elefantti ja kävimme safariajeluilla. Kolmen tunnin safariajelulla Afrikassa keskellä päivää saa näppärästi poltettua rajan otsaansa sekä jalkapöytänsä. Vielä huono-onnisempi ryhmäläisemme poltti koko ylävartalonsa, vaikka lorottelikin SPF 50+ aurinkorasvaa ympäriinsä.

Safariyöpymisen jälkeen suuntasimme takaisin Johannesburgiin. kaupunginosaan nimeltä Rosebank. Rosebankissa oli miellyttävää pikkukaupungin tuntua, vaikka Johannesburgin asukasluku onkin esikaupungit mukaan lukien noin 8 miljoonaa. Rosebankin ostoskeskuksessa (Rosebank Mall) käytimme suurimman osan ajasta täällä majottuessamme. Ostoskeskus oli yllättävän viihdyttävä ja sieltä löytyi mm. KFC sekä parturi joka siisti parran viidellä eurolla ja kertoi kuinka avioituneellakin miehellä tulee aina olla pari tyttöä, joiden kanssa leikkiä.

Eräässä vaatekaupassa sain todistaa, kuinka myyjätär pyörtyi seisaaltaan Huom! Non-white shop ja romahti maahan kuin räsynukke. Ko työntekijän pomo kiirehti paikalle toteamaan että ”tänään on kyllä tosi kuuma, ehkä meillä pitäisi olla juomavettä jossakin tarjolla”, ja lähti sitten sitä lähimmästä marketista hakemaan.. Kyllä se siitä sitten vähitellen heräili.

Matkan tarinalla ei ole erityisen onnellista loppua; emme myöhästyneet paluulennolta, vaan jouduimme tulemaan 15000 km takaisin Suomen loskakeliin. Toisaalta Etelä-Afrikkaan suomalainen ei, toisin kuin Mosambikiin, tarvitse viisumia, joten..

Hyppää alkuun ->

Tuotearvostelut

Cobra MT 975-2VP radiopuhelinsetti laturilla

Radiopuhelimista oli paljon hupia Afrikan reissulla. Muun muassa toisinaan omille teille karkaavan kiinalaistytön matkaan oli hyvä pistää toinen cobra, ja huudella sitten palaamaan tukikohtaan, esim. syömään. Huhujen mukaan joku oli kätkenyt tyttöjen huoneeseen päivän aikana yhden radiopuhelimen, ja yöllä pojankoltiaiset sitten terrorisoivat! Reissulla pari armeijan käymätöntäkin oppivat radioliikenteen perusteet.

Huomion arvoista on, että käyttöohjeessa mainittu ”salaus” ei mikään salaus ole Cobra-radiopuhelin , vaan tapa moninkertaistaa käytettävä kanavamäärä. Muiden kuuntelua tällä ei kuitenkaan pääse karkuun; kääntöpuolena samasta vehkeestä löytyy myös skannaus, joka osoittautui oikein näppäräksi. Riitti että toisen radion asetti haluamalleen taajuudelle, vaikka 1;27, painoi tangentin pohjaan ja skannaustoiminnon käyntiin toisella radiolla – ollaan heti samalla taajuudella.. Skannaus on myös salakuuntelijan unelma; Lontoosta löytyi paljon kanavia joilla mölistiin epämääräisyyksiä, ja Johannesburgissakin toisteltiin hassuja fraaseja joita kukaan ei tajunnut. Arveltiin että kyseessä oli ehkä paikallisen nostokurjen ohjeistus.

Kuulokeliitäntä on tällaisessa vehkeessä ehdoton plussa, mutta kannattaa kuitenkin huomioida, että normaaleja kuulokkeita tähän ei saa tökkästyä, reikä on liian pieni.

Seikkailessamme radiontestauspuuhissa vähän kauempana, meidät yllätti paikallinen rankkasade. Kastuttiin melko läpimäriksi. Pidemmän aikaa vaikutti siltä, että cobrahan on kaiken lisäksi vedenkestävä! Pari minuuttia hehkutuskuvan ottamisen jälkeen jouduttiin tosin toteamaan toisin. Cobra löi taustavalon sekä värinän päälle, eikä enää lopettanut pärisyä. Virrat pois, ja sitten takasin – pärinä ja valoshow jatkui. Päivän hikisessä huoneilmassa kuivateltuaan taustavalo oli sammunut, mutta pärinä käynnistyi aina cobran myötä. Kaksi päivää kuivuttuaan pelitti taas normaalisti. Eipä vedenkestävyyttä voi oikein odottaakaan PMR:ltä.

Kärsimättömämpää siviiliä voi häiritä, että puhelimen reagointi napinpainalluksiin ei ole välitön, vaan tulee pikkuruisella viipeellä. Ehkä merkittävämpänä asiana äänenvoimakkuuden säätö (ja puhelimen virta) hoituu pyörittämällä antennin viereistä nuppia. Säätö on portaaton, mutta mielestäni liian kevyt. Esimerkiksi taskussa cobra menee helposti vahingossa pois päältä tai äänettömälle, tai repussa lojuessaan päälle, ja lentokoneen laskeuduttua akut onkin tyhjinä.

Toisin kuin mikään muu kokeilemani PMR, nämä cobrat kuuluvat useamman paksun betonitalon läpi, ja esimerkiksi kerrostalon kellarikerroksesta pohjakerrokseen. Kaupungin keskusta-alueella pääsimme noin puolentoista kilometrin kuuluvuuteen, kukkulaisella landella noin viiteen kilometriin.

Hyppää alkuun ->

Böker Magnum Black Spear taittoveitsi

Bökerin taittoveitsi osoittautui näppäräksi yleistyökaluksi. Sillä onnistui niin aurinkolasien sankojen ruuvien kiristys kuin säilyketölkin avauskin (ei varmaan hyväksi terälle!). Veistä käytettiin myös keittiöhommissa tomaatinpilkkojana ym, koska se oli ylivoimaisesti terävin kylästä löytyvä työkalu. Ravintolan pöydässä sille taas tuli käyttöä pullonavaajana, kun tarjoilijat eivät missään vaiheessa pöytään tuotoja pulloja tarjoutuneet avaamaan. Pullonavaajana taittoveitsi toimii hyvin kiinni taitettuna, terän ”selällä” lähtee korkit lentoon.

Kanniskelin veistä joko taskussani tai housun vyötäröllä siten, että itse veitsi oli piilossa joko taskussa tai housujen alla, ja vain roikotusklipsi oli esillä. Jos peukalonostinta ei halua irrottaa (se on kyllä näppärä pitää kiinni) kannattaa kierteisiin tuikkasta ruuvilukitetta. Oma nostimeni nimittäin oli irronnut ja lähtenyt lentämäänj ossain vaiheessa Mosambikin mellakointia. Parin viikon päivittäisen veitsenheiluttelun jäljiltä terän avaus myös keveni sen verran, että voimakkaasti heilauttamalla veitsen sai auki-asentoon. Tätä voi pitää huonona, minusta se oli näppärää, etenkin kun nostin oli irronnut. Sivusuunnassa väljyyttä terään ei tullut, ja lukitusmekanismi toimi kuten pitikin.

Böker mahtui juuri sopivasti Condor Water Hydration Carrier:in PALS-lenkkien sisälle, ja jäi vielä tukevasti kiinni klipsillään. Turhaksi ominaisuudeksi jäi veitsen terän sahalaitapätkä.

Hyppää alkuun ->

Condor 3-Day Pack – Poistunut valikoimasta

Condorin 3-day pack kulki reissussa yhdistettynä käsimatkatavarareppunani Condor 3-Day Pack, johon on kiinnitetty juomareppu ja ryhmän ensiapulaukkuna. Reppu sopi hieman rutistaen lentoyhtiön käsimatkatavararajojen sisälle, ihan täyteen ängettynä tuskin enää menisi. Erinäisiä pieniä taskuja ja lokeroita on kiitettävästi, pikkusälät saa hyvin järjesteltyä, ja tämän lisäksi massiiviseen pääosastoon saisi helposti vaikka venttiseiskan. Harvinaisena herkkuna repussa on selänmyötäinen tukilevy, jonka saa otettua poiskin. Tai sitten tukilevyn kanssa samaan tilaan saa asetettua esimerkiksi suoristetun tilapäislastan (SAM Splint). PALS-lenkit olivat hyvä lisä, virittelin niihin mm suoraan käytettäväksi beal-tarvikenarun, ja niissä oli tilanteista riippuen gps-kotelo, juomareppu tai karttalaukku. (Tai juomareppu, jonka omissa lenkeissä karttalaukku, jonka lenkeissä gps-kotelo!)

Repun lantiohihna on rinkkamainen, pehmustettu ja mukava. Kivana lisänä sen saa kokonaan irti (siivekkeineen kaikkinee). Olkahihnatkin ovat koko matkalta pehmustetut ja melko leveät, haittapuolena ne jäivät omaan makuuni ja pituuteeni nähden ehkä hitusen pitkiksi maksimikireydelläkin. Jonkinsorttinen yläpuolelta yli vedettävä remmi (mallia Condor Compact Assault Pack) olisi ollut näppärä repun kokoon nipistämiseksi puolityhjänä. Vetoketjut olivat yllättävän hyvät, kertaakaan ei jäänyt kangas väliin tai tullut jotain muuta megajupattia, jonka olen havainnut vetoketjujen bravuuriksi.

Hyppää alkuun ->

BW hygienialaukku, oliivinvihreä, käytetty

Pieni sademetsänvihreä toilettipussi toimi luvatusti ja kätki 2 viikon reissussa sisäänsä seuraavaa: hammasharja, dödö, hammastahna, shampoo, shower gel, topsupuikot 12kpl, varapatterit 2kpl (AA), Iphone, Nokia C1, Iphonen laturi, Iphonen suojakuori lisäakulla, Nokian laturi, Armani-hajuvesi, vaihtorahaa (3 eri valuuttaa), Sony-videokameran vara-akku, Malarialääkkeet, ripulilääkkeet, käyntikortteja, murtuneen sormen teippaustarvikkeet (teippi ja sakset), kynsisakset ja puukoruja tuliaisiksi (kaulakoruja 2kpl, rannekoruja 2kpl). Ei lisättävää.

Hyppää alkuun ->

Condor Tactical Cap – Poistunut valikoimasta

Army-green värityksillä maustettu peruslippis toimii niin taksissa lentokentälle, lentokentän check-innissä (tosin turva-tarkastuksessa pyytävät poistamaan), double-decker bussissa, 15h lennolla päiväntasaajan toiselle puolen, ilmastoimattomassa minibussissa, 35 C-asteen lämmössä, raksaduuneissa niin sementtisekotus- kuin lapiointihommissa, valokuvaajan aurinkolippana, matkanjohtajan auktoritäärin luojana, tyynynä tähtitaivasta ihaillessa, safarilla, ruokakaupassa, ostoskeskuksissa, tinkimistilanteissa paikallisten huijareiden kanssa, otsafinnien peittämisessä, ruuanlaittotilanteissa, ravintoloissa (syödessä ei tietenkään päässä) sekä ihan vaan peruslippiksenä. Toimii.

Hyppää alkuun ->

Myrskytulitikut

Myrskytulitikut toimivat vain hyvin kuivassa myrskyssä, tai jos tikut on säilytetty kuivina. Märkinä tikut katkeavat ja muussaantuvat, raapaisupinta hajoaa, turha edes yrittää sytyttää. Kuivina (myös raapaisupinta) tikut syttyvät helposti, hieman kosteinakin ihan hyvin. Kun tikut sitten syttyy, ne palavat iloisen kuumalla liekillä (mallia sädetikku), kutakuinkin yhtä pitkään kuin normitulitikut.

Niksipirkka: työnnä myrskytulitikku tuikun sydämen korvikkeeksi, syttyy ja palaa hyvin.

Hyppää alkuun ->

Condor Water Hydration Carrier – Poistunut valikoimasta

Juomareppua on testattu viikon ajan Swazimaassa rakennustöiden yhteydessä.

Päällisin puolin reppu on kätevän kokoinen ja voidaan taittaa kasaan esim rinkan pohjalle kuljetukseen. Repussa on kätevät remmit joita säätämällä repusta saa itselleen selkään sopivan. Yksi kiinnitys rinnan yli riittää ettei reppu heilu liikaa.

2,5 litran juomarakko on tarpeeksi suuri, ettei vesi lopu heti kesken, mutta ei ole liian iso ja painava että se haittaisi menoa. Juomaletku on aika pitkä mikä vaikuttaa tietenkin siten, että joutuu imemään vähän kovemmin saadakseen vettä. Reppuun mahtuu mukaan jotain pientä (vaikka kirja) täyden juomarakon lisäksi, mikä on plussaa päiväretkillä.

Juomarepusta ilmeni yksi huono puoli kun sitä käytti ilman paitaa. Silloin selkäosassa olevat kiinnikkeet ja hihnat hankaavat epämiellyttävästi selkää. Pieni miinus, varsinkin kuumina päivinä jos trekkailee Afrikan kuumassa auringossa.

Kaiken kaikkiaan hyvä reppu joka hinta/laatu suhteeltaan haastaa helposti esim Camelbackin vastaavanlaiset tuotteet.

Arvosana 8/10

Hyppää alkuun ->

BW taistelijan rinkka, Flecktarn, käytetty

Suomen pakkaset ja Afrikan savannit palvellut reppu täyttää Lontoon tiukimmatkin turvatarkastukset ja kokeneimman matkailijan tarpeet. Repussa useita taskuja (huom: useita = väh 7), joihin säilöä elintärkeät reissaajan varusteet. Sivussa kaksi isoa helppokäyttöistä taskua toivottaa litran pullot mielellään tervetulleiksi. Hihnoja ja nauhoja on kyllästymiseen asti, joten Seppo Säätäjäkin nauttinee pakkaamisen ilosta.

Käytettynä reppuna hieman haiskahtaa käytetyltä repulta. Reppu palveli loistavasti 13 hengen seurueen matkanjohtajan ainoana säilytysratkaisuna ja sitä suosittelee helposti reppureissaajillekin Aasiaan.

Isona plussana käsimatkatavara-koko, joten nopea ja helppo rantautuminen mihin tahansa lentokentälle check!

Hyppää alkuun ->

Teesar Boonie-lierihattu, oliivinvihreä

Tästä ei ole paljon sanottavaa – yksinkertaisesti hyvä tuote. Materiaali on paksua ja laadukasta. Se suojaa myöskin päätä ja naamaa hyvin auringonpaisteelta. Toiminee myös sadetta vastaan, sillä lieri on riittävän leveä suojatakseen naamaa. Tätä ei tosin testattu!

Hyppää alkuun ->

Camelbak Better Bottle 0,75 l – Poistunut valikoimasta

Testaaja 1: En ole koskaan tykännyt juomapullojen perinteisistä ”tuttipullokorkeista”, ja siksi olinkin innokas kokeilemaan tätä. Tykkäsin! Suutin on suojassa, mutta helposti saatavilla, eikä pullo vuotanut missään vaiheessa. Korkki muuten pysyy pystyssä (vinosti ylösalaisin) sillä aikaa, kun pulloa täyttää. 7,5 dl oli parempi koko helteessä kuin puoli litraa, eikä tuntunut silti liian suurelta kantaa mukana.

Testaaja 2: Hieno ja fancy ulkomuoto kätkee sisäänsä 0,75 l kapasiteettia säilöä nesteitä vaikkapa nestehukkapelkoiselle Etelä-Afrikan matkaajalle. Toisaalta tämä kovamuovinen pullo palvelee myös rankkaa raksaduunia tekevää työmiestäkin kuumassa kesäsäässä. Kaikessa komeudestaan ja spekseistään huolimatta pulloa on yllättävän epämiellyttävä käyttää, sillä neste kulkeutuu suuhun imuvoimalla tuttia lutkuttamalla. Tuntuman lisäksi käyttäjä hajoaa viimeistään siihen, että tuttiosaa ei ole suojattu mitenkään, ja saastuminen on taattu. Mikä tahansa urheilijan ohutmuovinen perusvesipullokin on houkuttelevampi kuin ajatus auringon polttaman raksaduunarin lihaksikkaassa puristuksessa siroilevasta tuttipullosta.

3: Suuren suuaukon ansiosta helppo täyttää, ehdoton plussa. Kova pullo, kestää käsittelyä. Helppo pestä muutoin paitsi pillin osalta.

Testaaja 4: Pullo on sopivan kokoinen ja kunhan tottuu “imemiseen”, on helppo ottaa huikka silloin tällöin. Ainoana miinuksena on se, ettei pilliä ole suojattu lialta. Tähänkin auttaa ajoittainen puhdistus.

Hyppää alkuun ->

Mil-Tec 12 ledin taskulamppu, musta

Testaaja 1: Pieni ja kevyt led-taskulamppu oli erittäin toimiva apu tilanteissa, joissa sähköstä ei tiedetäkään, mutta kaiken maailman öykkiäiset kömpii makuupussista sisään. Sen valossa sai todella moni viidakon viipeltäjä kirjasta päähän. Öiset vessareissutkin onnistuivat taskulampun valossa vaivattomasti. Patterit ovat 2 viikon jokapäiväisen käytön jäljiltä vieläkin melkein täydessä latingissa. Suosittelen.

Testaaja 2: Tyylikäs ja hyvä käyttöliittymä, kätevä koko, energiankulutus yllätti negatiivisesti. Mukana tulleet patterit saatto olla mitä on, mutta valoteho alko hiipua jo ekan illan jälkeen.

Testaaja 3: Tästä taskulampusta ei löydy huonoa sanottavaa, se täyttää tarkoituksensa loistavasti. Sopii erinomaisesti lyhyehköön leirielämään luonnon pimeydessä, tai kaupungin hämyssä. Valo on viileän kirkas ja valaisee tarpeeksi pitkälle jotta näkee eteensä kävellessä maastossa sysi pimeässä. Narulenkki auttaa jotta lamppu ei putoa kesken käyskentelyn ja kevyt pienirakenteinen taskulamppu on kätevä käytössä myös sisätiloissa, esimerkiksi kirjaa luettaessa. Plussaa mukana tulevista pattereista!

Hyppää alkuun ->

Source WXP juomarakko, 3,0 l

Minulla on ollut aina reppu valmiina juomarakkoa varten, mutta ennen Afrikkaan menoa en tajunnut kuinka kätevä sellainen oikeasti on.

En ole sen sortin henkilö, joka muistaa aina juoda vettä. Karuisa oloissamme repun keventyminen muistutti kätevästi juomisesta. Pystyin tekemään kaikkia hommia ja nesteyttämään samalla itseäni – pysyen valppaana ja kärppänä tilanteessa kuin tilanteessa.

Rakon täyttämisessä on hyvä olla apua, koska rakko on niin joustavaa materiaalia. Voin tosin kuvitella että ongelma on kaikissa tämän kategorian tuotteissa.

Hyppää alkuun ->

Rite in the Rain vedenpitävä muistilehtiö, 75 x 130 mm

Pieni ja näppärä vihreänsävyinen kirjoitusvihkonen oli omiaan Afrikan viidakossa matkanjohtajan raapustaessa koordinaatteja seuraavaan kohteeseen. Ennakkoluuloistani huolimatta paperi on vedenpitävää, ja teksti kuulakärkikynälläkin kirjoitettuna pysyi hyvin. Kuvittele paperi Alcantaran omaisena vettä hylkivänä materiaalina! Suosittelen.

Hyppää alkuun ->

Fist aid -ensiapupakkaus

Onneksi ryhmämme selvisi ilman isompia havereita, eikä ensiapupakkausta tarvinnut kaivaa usein esiin. Pakkaus on hyvä, jos apu on suhteellisen lähellä. Afrikassa avunsaanti saattaa kestää useita päiviä, joten silloin kannattaa panostaa kattavampaan pakettiin.

Palovammageeli toimii todella hyvin auringonpolttamiin ja korvatulpat hiljentää hyönteisten äänet kätevästi.

Hyppää alkuun ->

Mil-Tec otsalamppu, 3 kpl LED / 1 kpl Krypton, musta

Testaaja 1: Helppokäyttöinen ja näppäränkokoinen lamppu, joka pysyy kolmen remmin avulla tukevasti liikkuessakin päässä jättäen kädet vapaaksi. Kätevää! Valaisuteho on riittävä ns. arkipäiväiseen käyttöön, mutta ympäristön yksityiskohtia on vaikea nähdä tarkasti. Kirkkaustehossa on kaksi vaihtoehtoa, joista toista voi käyttää mainiosti esimerkiksi lukuvalona. Tässä lampussa on hinta-laatusuhde ehdottomasti kohdallaan!

Testaaja 2: Käteväkäyttöinen, pysyy hyvin menossa mukana, hyvät säätömahdollisuudet. Valokeila voisi olla hieman suurempi.

Hyppää alkuun ->

Mil-Tec Water pack rucksack -juomareppu 3,0 l, musta – Tilapäisesti loppunut

Näppäränkokoinen juomareppu, joka pysyy juostessa, hiihtäessä ja jopa lapioidessa tukevasti selässä. Ainoana miinuksena repusta voisi mainita tukiremmit: mikäli niitä ei pidä kiinni, roikkuvat ne epäkäytännöllisesti maata pitkin laahaten.

Pariin erilliseen taskuun saa kätevästi tärkeimmät pikkutavarat mukaan, mutta juomarakon ollessa täynnä ei reppuun liiemmin muuta mahdu. Tietenkään juomarakkoa ei tarvitse laittaa täyteen, jolloin mukaan mahtuu enemmän tavaraa.

Repun etuosaan on mahdollista kiinnittää tavaroita roikkumaan, esimerkiksi makuupussi pysyy siinä kätevästi mukana. Reppu vaikuttaa kestävän hyvin kovaakin käyttöä.

Hyppää alkuun ->

Multi Function Head Wrap

Loistava asuste pitkätukkaisille, erityisesti silloin kun hiusten haluaa pysyvän pois tieltä ja suojassa lialta ja auringolta. Tämän saa laitettua niin monella eri tapaa, etenkin pitkien hiusten kanssa, että jokainen varmasti löytää miellyttävän tavan käyttää tätä.

Kangas itse on siistin näköistä, joten sen saa myös kauniiksi kaupunki asusteeksi pantana. Ulkotöissä, paahtavassa auringossa tämä on erittäin pätevä hiusten kurissa pitäjä, hikipanta sekä hyödyllinen suoja auringolta sekä päälle että hiuksille.

Hyppää alkuun ->

BW hyttysverkko, käytetty

Päähän laitettava hyttysverkko toimii lähinnä muiden jalankulkevien ötököiden suojana, mutta hyönteiset pääsevät kyllä tarpeeksi lähelle ihoa pistääkseen tämän kanssakin. Etenkin malaria-alueella koen, että suoja on riittämätön kasvojen seudulla. Mielestäni verkko ei ole tarpeeksi tiheää estääkseen pistot. Sen sijaan tästä oli reissussa hyötyä ikkunan hyttyssuojana, jotta ikkunan pystyi pitämään auki kuumassa yössä ja silti sai olla turvassa hyönteisiltä. Pesupussina myös eritäin kätevä apu.

Hyppää alkuun ->

Mil-Tec vedenpitävä kantosäkki, 10 l, oliivinvihreä

Nesteet voi huoletta pakata matkatavaroiden sekaan tähän pussiin. Kosteus ja vesi pysyy hyvin pussin sisä- tai ulkopuolella. Hyvä suoja vesiaroille tavaroille. Kantohihna olisi plussaa: olisi helppo kantaa mukana.

Hagor keikkalaukku, 85 l – Tilapäisesti loppunut

Hagor keikkalaukku sopii niille, jotka haluavat mättää tavaraa laukkuun ilman pelkoa järjestyksestä! No okei, sopii se muillekin.

Sain testata laukkua kahden viikon matkan ajan ja nyt kerron millaisia fiiliksiä Hagor keikkalaukku se herätti. Todettakoon vielä, että matkan aikana jouduin kantamaan laukkua autosta hostelliin ja hostellista autoon –tyyliin, eli kantokokemusta ei ihan liikaa kertynyt.

Hagorin keikkalaukku on hyvä, koska sinne mahtuu todella paljon tavaraa! Laukku on hyvä, jos tulee äkkilähtö ja pitää pakata nopeasti, Hagorin kanssa se onnistuu!

Iso tasku aiheuttaa hieman haastetta tavaroiden järjestelylle ja niiden järjestyksessä pysymiselle. Itse pakkasin kaikki tavarani, lähinnä vaatteita, muovipusseihin ja sitten Hagorin isoon taskuun. totesin tyylin hieman haastavaksi yrittäessäni löytää jotakin tiettyä asiaa laukusta, joka oli täynnä keskenään samanlaisia muovipusseja. Järjestyksen ihmiselle Hagor saattaa aiheuttaa turhaa stressiä, koska tavarat eivät välttämättä pysy niillä paikoilla joille ne on pakannut.

Laukun kannettavuus oli positiivinen yllätys! Hagor näyttää lähinnä suurelta säkiltä eikä herätä korkeita odotuksia sen kanto-ominaisuuksia kohtaan. Kuitenkin laukun ollessa täyteen ja tasaisesti pakattu, sitä on enemmän kuin miellyttävää kantaa. Ainakin vaatteiden, melko kevyt lasti, kanssa sen selässä kantaminen toimii hienosti. Laukku pysyy ryhdissä ja se on mukava selkää vasten. Sitä on myös helppo heitellä esim. auton lavalle sen kantokahvojen ansiosta.

Laukkua selkään laitettaessa on vähän ärsyttävää, että viillekkeiden lisäksi käsi pujahtaa lähes joka kerta myös kantokahvojen läpi, ellei laukun selkään laittamiseen erityisesti keskity. Siinä on sitten vähän selviteltävää, että saa kädet taas vapaiksi. Muu ryhmä on siinä vaiheessa jo muutaman metrin edellä. Hagorin keveyden ansiosta muut voi kuitenkin juosta kiinni. Ei siis hengenhätää.

Hagorin voi laskea minne vaan, koska sen pohjan kangas on vettä pitävää muovia, joka on myös helppo puhdistaa kurasta ja muusta liasta.

Hagorin voi myös pakata mukaan ns. varalaukuksi, koska se on kevyt ja menee pieneen tilaan.

Hagor on hyvä laukku sen monipuolisuuden ansiosta. Sitä voi käyttää rinkkana tai reppuna, jos kantomatkat eivät ole erityisen pitkiä. Sen lisäksi sitä voi kantaa kantokahvoista ja käyttää vaikka jääkiekkokassina tai kauppakassina, jos on lähdössä vähän pidemmälle mökkireissulle. Hagor kestää reissut kuin reissut. Seuraavaksi ajattelin kokeilla Hagoria matkalaukkuna. Sen tunnistaa helposti liukuhihnalta ja onhan se eittämättä tyylikäs!

Monikäyttöisyyden ja kestävyyden ansiosta Hagor on todellinen helmi! Uskon saaneeni siitä elinikäisen kaverin. Hintansa väärti ehdottomasti! Sopii myös opiskelijan kukkarolle.

Hyppää alkuun ->

Kommentit