Sadeviitta kenttämajoituksena

Vaikka nykyään retkeilijälle on olemassa laaja tarjonta erilaisia näppäriä majoitusratkasuja, aina yksittäisen taistelijan makuupussin sadesuojasta useamman hengen kupolitelttoihin, niin harva majoitusväline on yhtä sielukas, tunnelmallinen, monikäyttöinen ja kevyt kuin sadeviitta. Sadeviitta on ollut monen armeijan kenttämajoituksen kulmakivi vuosisatojen ajan, eikä syyttä, sillä sadeviitan monikäyttöisyys tekee siitä täydellisen sotilasvarusteen. Tässä on muutama esimerkki listattu pistämään inspiraation mehuja hiukan liikkeelle lukijakunnassa.

Laavu

Jos sadeviittoja on vain yksi saatavilla, on laavu luonnollisin majoitusratkaisu. Sadeviitasta saa laavun muutamalla eri tavalla, mutta näistä kaikki ovat yksinkertaisia ja helppoja tehdä. Periaatteessa näitä on kaksi mallia: avoin ja sivulta suljettu.

Avoin laavu

Avoin laavu

Tämä on se perinteinen malli, joka ihmisille yleensä tulee sanasta ”laavu” mieleen: yksi reuna on maata vasten ja vastakkainen reuna on kohotettu, joko keppejä käyttäen, puihin kiinnittämällä tai esimerkiksi kahden puun väliin pingotettuun naruun kiinnittämällä. Mikäli tähän käytetään keppejä, kannattaa ne kiinnittää kunnolla maahan narulla. Harva asia harmittaa samalla tavalla, kuin sateisena yönä romahtanut laavu. Maata vasten oleva reuna on myös syytä kiinnittää kunnolla, joko käyttämällä kiviä painona, tai sitten kiiloilla, mikäli viitassa on purjerenkaita tms.

Tämä laavumalli on tilavampi kuin sivulta suljettava malli, mutta se ei myöskään suojaa yhtä hyvin. Se päästää kolmelta puolelta viiman sisälle, ja sateen sattuessa se suojaa ainoastaan, mikäli maahan kiinnitetty reuna on tuulta vasten. Laavun suojaavuutta voi parantaa madaltamalla yläreunaa, mutta tällöin laavussa oleskelu on huomattavasti ahtaampaa ja rajoittuu lähinnä makuuasentoon.

Suljettu laavu

Loue Loue viivapiirros

Tunnetaan myös nimellä loude tai loue. Perinteinen tämäkin majoitusmuoto on, etenkin jotakin jostakin tietävien parissa. Jos sadeviitasta tällaisen tekee, sisään mahtuu kylläkin vain yksi ihminen, tai sitten pari ns. riisitautista. Tällainen laavu tehdään siten, että kolme nurkkaa viitasta/kankaasta kiinnitetään maahan, ja neljäs kiinnitetään puuhun tai keppiin. Tällöin saadaan vain yhteen suuntaan avonainen laavu, joka siten suojaa selkäpuolen lisäksi myös sivuja. Vaihtoehtoisesti louteen voi tehdä siten, että taipuisasta kepistä tekee kankaan harjaa pitkin kulkevan rangan, näin jättäen laavun edustan auki.

Tämä majoite on todella nopea ja helppo tehdä, eikä vaadi oikeastaan kuin yhden narunpätkän ja jotakin, jolla kiinnittää kangas maahan. Tämän lisäksi tällaisen laavun naamioarvo on aivan mahtava, etenkin puuhun kiinnitettynä.

Kummassakin näissä laavuissa on bonuksena se, että nuotion kanssa käytettynä ne heijastavat mukavasti lämpöä myös retkeilijän selkäpuolelle, mikä on etenkin koleilla keleillä aika lohduttava asia.

On olemassa muitakin tapoja rakentaa laavu itselleen, riippuen paljolti hallitsevista olosuhteista, mukana olevista varusteista, maastosta ja omasta kekseliäisyydestä, mutta jätämme toistaiseksi nämä auki. Jos keksitte jotakin hauskaa, niin kertokaa meillekin. Voidaan sitten lähettää kenttätestaustiimi asialle.

Teltta

Useamman sadeviitan ollessa saatavilla voidaan näistä rakentaa vaikka minkälaisia viritelmiä, joista ainakin osaa voidaan kutsua teltoiksi. Monet vanhanmalliset armeijasadeviitat kulkevatkin nimellä ”telttakangas”, ja etenkin näistä on eri helppoa hommaa kasata oikeasti melko suojaava majoite. Näitä on jonkin verran erilaisia olemassa, eikä käyttöä rajoita oikeastaan muu kuin mielikuvitus, mutta käydään silti läpi muutama malli:

Harjateltta

Harjateltta

Harjateltta on se perinteinen nuuskamuikkusteltta, jossa todellinen eränkävijä ja hyttysten ystävä yönsä viettää. Yksinkertaisimmillaan tällainen tehdään joko kahdella sadeviitalla, jotka liitetään yhteen reunasta, tai sitten yhdestä isommasta kankaasta. Rakennustapoja on monia: harjan voi kohottaa esimerkiksi kahden puun väliin viritetyn narun avulla, tai sitten erillisilla telttakepeillä, tai jopa sitomalla harjan päädyt suoraan puihin kiinni. Kannattaa kokeilla vähän eri tapoja ja etsia mikä sopii itselleen parhaiten.

Harjateltan suurin heikkous on se, että sen suuaukkoa kohti tuleva tuuli hujahtaa sen läpi melko vaivatta. Tämän lisäksi se ei ole hyttystiivis, ellei sitä ole rakennettu erittäin huolellisesti. Yksinkertaisimmillaan teltta on vielä päädyistään avoin, jolloin ongelma korostuu. On kuitenkin joitakin sadeviittoja, jotka on erikseen suunniteltu nimenomaan harjateltoiksi, joissa on ihan kunnollinen kiinni napitettava päätypala (Bundeswehrin vanhempi sadeviitta sekä itävaltalainen sadeviitta ovat hyviä esimerkkejä tällaisesta), ja näissä tätä ongelmaa ei juurikaan ilmene.

Wehrmachtin malli

Wehrmacht telttakangas

Wehrmachtilla oli hauska tapa ratkaista kenttämajoitus, sillä he eivät käyttäneet taisteluparin telttaa, kuten amerikkalaiset, ja sodan jälkeen heitä apinoineet Bundeswehr ja Bundesheer. Sen sijaan jokaisella saksalaisella taistelijalla oli kolmion muotoinen telttakangas, joita neljä yhdistämällä saatiin hauska, pyramidin muotoinen, nimellisesti neljän hengen teltta (tai monta yhdistämällä jättimäinen teltta). Aika hauska värkki kaiken kaikkiaan, mutta jos sakemannilinjalle meinaa lähteä, kannattaa kuitenkin pitää huoli, että kaikki neljä kaveria ovat enintään normaalipainoisia, muuten saattaa tapahtua epäilyttävän paljon fyysistä kontaktia teltan syövereissä. Telttakangas itsessäänhän oli tosi monikäyttöinen kapine, joka toimi tosi monessa muussakin roolissa.

Sama kolmiomalli on ollut käytössä myös norjalaisilla, ruotsalaisilla, ranskalaisilla ja joillain itäblokkimailla. Vissiin joku unohtuikin. Meillä suomalaisilla telttakangasperinteitä ei pahemmin ole.

Uskomattomat teltat

NVA miniteltta NVA kuuden miehen teltta NVA suurteltta

Muutama maa, kuten Belgia, Italia sekä Itä-Saksa, päättivät tehdä telttakankaistaan muun muassa uskomattomia. Tämän he toteuttivat pistämällä neliönmuotoisiin kankaisiinsa kiinnitysmekanismit (yleensä napit, mutta joissakin tapauksissa nepparit) kaikkiin reunoihin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yllämainittujen lisäksi näistä saa rakennettua melkein ihan mitä vaan ikinä saattaa haluta, kuten esim WTC:n pienoiskopion, ajoneuvoteltan tai todella ison kuution. Uskomatonta!

Sadeviitta & riippumatto

Kuvassa sadeviitan ja riippumaton väli on liian suuri, eikä sadeviitan koko riitä täysin peittämään riippumattoa.

Nyt puhutaan jo todellisesta grammanviilausratkaisusta. Etenkin lämpimillä keleillä tämä yhdistelmä kitkee käytännössä pois niin teltan, makuualustan kuin erillisten sadevaatteiden tarpeen, ja tämä siis setillä, jonka yhteispaino on enintään noin 1,5 kg.

Heikkouksia tässä on se, että harva sadeviitta on niin iso, että se peittää kokonaan riippumatossa makaavan taistelijan (kuten Turo kertoo kajakkikenttätestin artikkelissa). Riippumatossa on vielä sellainen ominaisuus, että kun se kerta on kangasta, niin se imee itseensä kosteutta, joka vähitellen leviää myös sadeviitan suojaamille alueille. Tästä syystä olisi suotavaa saada myös itse riippumaton päädyt peitettyä.

Välttääkseen, tai ainakin minimoidakseen, nämä ongelmat, täytyy olla huolellinen rakentaessaan riippumattolaavuaan. Paras tapa tehdä tämä on kiinnittämällä vastakkaiset kulmat sadeviitasta puihin, joihin riippumattokin on kiinnitetty, näin tuoden hieman lisää pituutta laavuun. Kun tästä vielä kiinnittää jäljelle jäävät kulmat maahan kiiloin tai naruin, saadaan tehokkaasti joka suunnasta suojaava laavu aikaseksi.

Tämä majoitusratkaisu tosiaan vaatii käyttäjältään vähän viitseliäisyyttä ja osaamista, mutta oikein tehtynä tämä on todella sissi tapa hoitaa homma. Kannattaa kokeilla.

Vinkkejä

Vaarnat ja telttakepit

Suurin osa tässä artikkelissa mainituista rakennusprojekteista helpottuu hemmetisti, mikäli käyttää kiiloja ja telttakeppejä. Nämä voi kantaa mukanaan alusta asti, mikäli näiden lisäämä paino ei häiritse (vaellussauvat kelpaavat usein hyvin telttakepeiksi, etenkin teleskooppiset), mutta mikään ei estä retkeilijää tekemästä näitä itse luonnosta löytyvistä materiaaleista, jokamiehenoikeuden puitteissa tietenkin. Jälkimmäinen vaihtoehto on siinäkin mielessä hyvä, että se osoittaa omavaraisuutta, mikä on hienoa, eikä silloin jonkun tietyn osan katoaminen haittaa.

Naru

Jonkinlainen naru on aivan ehdoton asia maastossa, sillä sille on käyttötarkoituksia enemmän kuin mitä yksi ihminen pystyisi ikinä keksimään. Etenkin laavujen ja telttojen kunnollisen virittämisen kannalta tämä on miltei välttämätön varusesine. Kanna aina mukana.

Telttakylläste

Monet vanhan koulukunnan telttakankaat/sadeviitat ovat kyllästettyä puuvillaa. Tämä käsittely saattaa kuitenkin monissa näistä olla vuosikymmeniä vanhoja, joten uusi kierros saattaa olla ihan paikallaan joissakin tapauksissa. Esimerkiksi meidänkin valikoimasta löytyvä Granger’s Fabsil -kylläste on juuri tähän tarkoitettua tavaraa.

Kirjoittanut Arne Eriksen

Kommentit