Sotilastaitokilpailu Single Fighting Exercise

Tietoa Sotilastaitokilpailusta

Single fighting exercise on Tanskassa järjestettävä kansainvälinen sotilastaitokilpailu. Osallistujia kilpailu kerää Ruotsista, Norjasta, Suomesta ja totta kai Tanskasta. Järjestävänä organisaationa toimii paikallinen kodinturvajoukot, Hjemmeværnet ja tässä kyseisessä tapauksessa heidän sotilaspoliisikomppania. Organisaatio perustuu erittäin aktiiviseen vapaaehtoistyöhön ja toimintaan kuuluva henkilökunta on mukana tärkeässä työssä täysin omasta halusta harrastuspohjalta, vaikka meno suomalaisin silmin vaikutti melko ammattimaiselta. Kodinturvajoukot suorittavat monipuolisia virka-apu tehtäviä ja tukevat pääsääntöisesti paikallista poliisia. Kilpailualueena toimi Frederikssundin ympäristö ja ajankohta sijoittui touko- ja kesäkuun vaihteeseen (31.5-2.6.2013).

Valmistautuminen kilpailuun

Kilpailuun osallistuminen oli mahdollista Reserviläisliiton avustuksella ja liiton vahvoilla suhteilla kansainväliseen reserviläistoimintaan. Järjestävänä ja kouluttavana organisaationa toimi Stadin Sissit, joka hoiti yhteyttä liiton ja partiomme välillä. Stadin Sissit tarjosi myös ammattitaitoaan koulutuksen saralla ja järjesti partiollemme valmistavaa ammuntaa ja maastoharjoituksia.

Erittäin suuri kiitos kuuluu Varustelekalle, joka tarjosi auttavan kätensä oikeaan aikaan ja varusti partiomme nykyaikaisilla ja toimivilla varusteilla. Laaja tuotevalikoima ja erittäin yhteistyöhaluinen ja ammattitaitoinen henkilökunta auttoi meitä valitsemaan juuri mieleisemme varusteet tulevaa kilpailua varten. Käyttämämme varusteet herättivät myös paikallisten taistelijoiden mielenkiinnon, sillä kilpakumppanit esittivät paljon kysymyksiä liittyen varusteidemme toimivuuteen erinäisissä tehtävissä (myös käyttämämme taittoveitsi herätti melkoista huomiota, sillä Tanskassa kyseinen väline on kielletty). Saimme mahdollisuuden koota Varustelekan valikoimista juuri tähän tehtävään sopivat varusteet, jotka täydensivät Santahaminasta saatujen perusvarusteiden joukkoa. Tämä helpotti toimimista kilpailutehtävissä sekä maastossa siirtymisissä.

Lähtö Tanskaan sotilastaitokilpailuun

Kilpailupäivän aamu koitti, herätyskello herätti klo. 0430 ja ruhtinaallisten kolmen ja puolen tunnin unien jälkeen partiomme kaksi jäsentä, Kristian ja Markus Karila, suuntaavat Helsinki-Vantaan lentokentälle. Samaan aikaan Tanskassa asuva partiomme kolmas jäsen Lassi Aarnio lähtee siirtymään aamujunaan kohti Kööpenhaminan lentokenttää. Lentomatka lähti hieman takkuisesti liikkeelle lentomme ollessa myöhässä noin 50 minuuttia. Toisaalta se mahdollisti Nato-maissa käytettävien toimintatapojen perusteellisemman sisäistämisen. Varusteet mukana partiomme aloitti vihdoin siirtymisen kohti Tanskaa ja Frederikssundia. Sääennusteissa oltiin luvattu helteistä ja kuumaa ilmaa koko viikonlopulle. Ja kyllä, näin vaan paikallinen Pekka Pouta oli osunut oikeaan.

Helteessä huomattiin tanskalaisten vieraanvaraisuus

Tanskaan saavuttuamme oli meitä vastassa +28 asteen paahtava aamuinen aurinko, armeijan uniformuun pukeutunut mies ja Tanskaan soluttautunut partiomme kolmas jäsen. Pikaisen esittelyn jälkeen ohjasi mies meidät autoon ja matka kohti Frederikssundia alkoi. Olimme ensimmäinen paikalle saapunut partio ja myös kilpailun ainoat suomalaiset, joten meillä oli hyvin aikaa latailla akkuja ja virittää varusteet kuntoon ennen tositoimiin lähtemistä. Koulutuskeskuksessa vastassamme oli tusinan verran ystävällisiä ja erittäin vieraanvaraisia miehiä ja naisia jotka todella pitivät huolta, että heidän vieraillaan oli kaikki kunnossa. Ruokaa ja juomaa kärrättiin jatkuvalla hihnalla neniemme alle, emmekä tietenkään kehdanneet kieltäytyä heidän vieraanvaraisuudestaan, joten matkaan oltiin lähdössä ainakin hyvin tankanneina. Järjestelyt olivat kaikin puolin kohdallaan ja silmään pistävää oli kuinka tanskalaiset todella panostivat kilpailuun, niin rahallisesti kuin ajallisesti. Kilpailu oli kokonaisuudessaan hyvä esimerkki siitä miten vapaaehtoistyöllä päästään hienoon lopputulokseen kun ihmiset ovat motivoituneita ja oikeasti kiinnostuneita tekemään ja käyttämään aikaa yhteiseen hyvään.

Lounaan jälkeen alkoi perehdytykset käytettävään välineistöön ja varomääräyksiin. Henkilökohtaisina aseina käytimme kanadalaisia C7-rynnäkkökiväärejä, kaliperiltään 5.56 *45mm, joka on käytännössä verrattavissa M16-kivääriin. C7 oli kaikille meille ennestään tuntematon kapistus ja harmiksemme myös aseeseen tutustuminen jäi lyhyeksi, joka kostautui kilpailun aikana rastilla jossa tehtävänä oli tunnistaa ja koota Tanskan armeijan käyttämiä aseita. Viestikalusto oli hyvin paljon verrattavissa suomalaiseen tuttuun ja turvalliseen LV-241 ja LV-641 arsenaaliin ja näiden käyttö ei partiollemme tuottanut päänvaivaa.

Muita kilpailujoukkueita saapuu paikalle

Iltapäivän saatossa alkoi paikalle saapua kilpailevia joukkueita ja läsnäolomme suomalaisina sai yllättyneitä ja ehkä hieman jännittyneitä katseita tanskalaisten keskuudessa. Sanaakaan Tanskaa emme puhu tai ymmärrä, mutta kilpailutunnelmaa ja jännitystä oli selvästi ilmassa. Olimme kilpailevista partioista selvästi nuorin ja tämä varmasti lisäsi paikallisten partioiden ennakkoluuloja meitä ja meidän taitojamme kohtaan.

Illan edetessä kilpaileville partioille kerrottiin pala palalta kilpailuun liittyviä ohjeita ja annettiin tehtäväkäskyjä. Aikamääreitä alkoi sadella liikkeelle lähdön lähestyessä, jolla haettiin pientä paniikin tunnetta kilpailijoille. Hikoilla sai jo ennen kilpailun alkua juostessa koulutuksissa ja varustarkastuksissa lämpötilan yhä pysytellessä hellerajoissa.

Kello löi 1800 ja käsky kuului: ”Tällä hetkellä oleva varustus mukana, autoon MARS!”. Siihen loppui pakkaaminen, onneksi olimme saapuneet ajoissa paikalla ja kaikki oli valmista ajallaan. Partio kerrallaan alkoi kuljetus maastoon eri puolelle Frederikssundin aukeata maastoa.

Kilpailu alkaa

Kello 18:05 paikallisen sotilaspoliisikomppanian lippu nostettiin salkoon ja kilpailu alkoi. Partioita alettiin porrastetusti siirtämään tuntemattomaan paikkaan toiminta-alueella. Partio partiolta väki väheni tukikohta alueelta ja kas vain, suomalaisten edustama partio oli viimeinen kuljetuksen siirron saanut partio ja etumatkaa tässä vaiheessa ensimmäisenä matkaan lähteneeseen partioon oli kertynyt jo hieman reilut kaksi tuntia.

Strategia oli selvä, ennen pimeän tuloa meidän oli saavutettava kärkipartio päästäksemme mukaan kilpailun kärkikahinoihin. Lähdön jälkeen noin neljän tunnin marssimisen jälkeen saavutimme kärkipartion ja pääsimme heistä ohi. Silloisen kärkipartion ilmeet olivat melko kummastuneet nähdessään meidät yöllä ohittamassa heitä ’’ Finns?!?’’ – kuului pimeästä pellonreunasta kellon lähentyessä keskiyötä. Ensimmäisen yön aikana spekuloimme partiomme kesken ruokahuollon toteutustapaa, sillä matkassamme sai lähdettäessä olla vain vettä. Kahlattuamme koko ensimmäisen illan ja yön erinäisiä vaativuustasoltaan vaihtelevia rasteja klo 02:00 saavuimme ensimmäisinä rastille, jossa tarkoituksena oli rakentaa majoitus partiollemme ja valmistaa lämmintä ruokaa ja juomaa. Toteutettu vaadittujen elementtien laatu suhteutettiin niiden valmistamiseen käytettyyn aikaan. Kymmenen minuuttia saapumisestamme olimme laavumme vieressä syömässä ja juomassa, kuten oli käsketty. Rastin valvoja tuli arvioimaan suorituksemme kokonaisuutena ja antoi meille hyväksymisen merkiksi uuden tehtävän. Seuraava tehtävä käsitti logiikkaa vaativaa koodin purkamista tavalla jota emme olleet ennen käyttäneet. Pääsimme nopeasti peitteistön ideaan sisälle ja viestin purkaminen onnistui todella nopeasti. Valvoja mumisi kollegoilleen jotain tanskaksi ja tokaisi meille : ’’ you learn fast’’. Edessä oli muutaman tunnin mittainen huoltorasti, jonka aikana saimme nopeasti unen päästä kiinni. Kilpailevia partioita valui rastipaikalle hajanaisesti ja viimeisin partio kerkesi juuri ja juuri makuupussiin, kun aikamääre täyttyi ja partioiden tuli olla valmiina seuraaville rasteille.

Day 2 – aktiivista vihollistoimintaa

Toinen kilpailupäivä koitti ja sääennuste piti edelleen paikkansa. Pilvistä ei ollut tietoakaan ja lämpötila kipusi jälleen heti aamusta hellelukemiin. Aamupala mahaan ja odottamaan liikkeelle lähtöä. Toiseen päivään lähdettiin liikkeelle edellisen illan saapumisjärjestykseen nähden käänteisessä järjestyksessä, eli saimme jälleen kunnian lähteä viimeisinä matkaan. Tällä kertaa tosin eroa ensimmäiseen partioon vain 45 minuuttia.

Kuumasta säästä huolimatta siirtymisvauhti oli pidettävä todella ripeänä, sille tuloskortin perusteella olimme varautuneet yli 20 rastin suorittamiseen kyseisen päivän aikana. Varustelekasta saamamme ESS ICE-lasit helpottivat maaston ja vihollisen hahmottamista hyvin aurinkoisissa olosuhteissa. Helpon linssinvaihtomekanismin vuoksi lasien käyttö helpotti toimimista myös hämärässä, kun aurinko illalla alkoi laskea.

Toinen kilpailupäivä toi mukanaan aktiivisempaa vihollistoimintaa alueella ja vihollisen liikkeet vaikuttivat myös reittivalintoihimme, jotka eivät olleet suorimmasta päästä. Kuulimme monien partioiden taisteluääniä lähialueilta heidän osuessaan vihollisen sulkulinjoihin ja ylläkköihin. Saimme ensimmäisen ja toisen päivän aikana monia vihollishavaintoja ja näistä vain yhden kerran vihollinen havaitsi meidät ja tässä tapauksessa vihollinen oli nokkelasti jalkautunut aivan erään rastin välittömään läheisyyteen. Avasimme vihollista kohti tulen välittömästi huomattuamme tulleemme havaituksi hänen toimestaan ja irtaannuimme peltojen ja metsien läpi seuraaville rasteille.

Helle koettelee hermoja

Toinen päivä koetteli lähinnä sään johdosta, sillä partiomme nautti ainoastaan vettä nesteytykseen ja varsinkin pohjelihakset ilmoittelivat välillä suolojen puutoksesta. Lauantain rasteihin tuotiin todentuntua mm. haulikon laukauksin ja rastien rekvisiittojen puolesta. Rastit vaihtelivat lääkintärasteista ajoneuvojen tutkimiseen, etäisyyksien arviointiin, fx-luoti-ammuntaan ja viestikaluston käyttörasteista pikamarsseihin. Kokonaisuudessaan rastit menivät todella hyvin ja toisen päivän aikana olimme muodostaneet hyvää välimatkaa muihin partioihin. Lauantaipäivän edetessä sää ja siirtymisen määrä vei monelta partiolta toimintakyvyn hetkellisesti, tästä johtuen lauantai illan alkaessa hämärtyä huomasimme partiota siirrettävän kilpailun järjestäjän toimesta rastilta rastille, joka taas meidän silmissä näytti vähintäänkin huvittavalta. Päivän kääntyessä illaksi ja lopulta yöksi kilometrejä oli kerääntynyt yhteensä lähemmäs 60 ja viimeisin ruokailumme oli tapahtunut aamulla ennen liikkeelle lähtöä, tämä johtuen siitä että ruokaa ei ollut jaettu missään vaiheessa aamiaisen jälkeen. Loppujen lopuksi kellomme näytti 17 tuntia ilman ruokaa siirtymistä ennen viimeistä yön rastia. Lauantaiyön viimeisen rastin jälkeen koitti jälleen aika tukikohdan perustamisrastille ja kun rastihenkilö pyysi meitä valmistamaan lämpimän aterian jaetuista kenttämuonista repesimme kaikki kolme nauruun ja totesimme, että viimeinen ateria on ollut aamupala 17 tuntia sitten. Rastimies hiljeni, kääntyi ja poistui. Puolen tunnin kuluttua meidät kutsuttiin tilannekeskuksen läheisyyteen, jossa odotti jokaista grillattu kanankoipi ja täytyy myöntää että se kyseinen kanankoipi maistui melkoisen maukkaalle. Tästä matka jatkui takaisin tukikohtaan ja muutaman tunnin levolle.

Day 3 – kilpailun loppu häämöttää

Rannekello herättää sunnuntaiaamuna kello 0600 jonka jälkeen alkoi ripeä varusteiden kasaaminen ja siirtyminen kohti tilannekeskusta. Kilpailun seuraavaan vaiheeseen suunnattiin ajoneuvo kuljetuksella kohti paikallista kasarmialuetta jossa suoritettiin kolme erilaista tehtävää. Ensimmäisenä vuorossa oli ammunta joka oli järjestetty tietokonepeliä muistuttavassa simulaattorissa. Kyseisessä virtuaali ammunnassa käytössä olivat oikean aseen muunnelmat simulaatio käyttöön. Lyhyen harjoittelun jälkeen tehtävänä oli suorittaa partiona pieni kaupunkitaistelu ammunta jossa kuitenkin kohtasimme suurehkoja ongelmia aseiden kohdistamisen kanssa. Tästä huolimatta erittäin mielenkiintoista ja kehittävää simulaattoria voisi mennä kokeilemaan uudestaankin.

Seuraavat kaksi rastia olivat hyvin samantyyppisiä esterata suorituksia joissa painotettiin tiimityöskentelyä. Ensimmäinen näistä suoritettiin kotimaastakin tutulla esteradalla kantaen metallisia ammuslaatikoita täytettynä hiekalla ja kananmunalla. Ideana oli säilyttää kananmunat ehjänä ja suorittaa esteet mahdollisimman sujuvasti toisia auttaen ja kananmunia rikkomatta. Suoritusta oli helpotettu mm. antamalla tikkaat käyttöön montusta ylös pääsemiseksi mutta sellaiseenhan me emme alentuneet ja tälta rastilta poistuimmekin täysien pisteiden kanssa. Ajalla ei tällä rastilla ollut merkitystä. Viimeisenä vuorossa oli jälleen esterata kananmunalaatikoita kannellen kuitenkin erona se että rata sisälsi muutamia rasteja joissa esimerkiksi tasapainoiltiin narua pitkin kävellen tai ryömittiin tunnellia pitkin. Rastin ja samalla kilpailun viimeinen suoritus käsitti kiipeilyn narutikkaita pitkin erinäköisten esineiden kanssa jonka lopputulos oli se että mikään tai kukaan ei saanut osua maahan ja valmiuden merkiksi kumautimme metallilevyä joka päätti kisan.

Paluu Suomeen notkuvien pöytien kautta

Ennen kotimatkan alkamista vuorossa oli kuitenkin vielä peseytyminen, punkkien irroittaminen, ruokailu ja palkintojen jako. Paikallinen muonituskeskus ei jättänyt ketään nälkäiseksi sillä aluksi luulimme tulleemme kuninkaanlinnan juhlaan. Katettu pöytä notkui herkkuja aina sokerilla kuorutetusta possun fileestä mansikka-suklaakakkuihin joka herätti meissä sekä hilpeyttä että alkukantaista himon tunnetta. Ruokailun lomassa viimeinen julkistettiin kisan lopputulokset ja kuten tavoite oli ollutkin, kuuluttettin viimeisenä suomalaispartio hakemaan pokaali kotiin. Pian tämän jälkeen koitti kotimatkan aika joten kiitimme ja kumarsimme ja poistuimme paikalta yhtä kokemusta ja voittoa rikkaampana.

Kokemuksia Varustelekan varusteista

Seuraavaksi kerromme hieman miten Varustelekan varusteet soveltuivat sotilastaitokilpailuun.

Varustelekan merinosukat

Varustelekan merinosukat

Näitä sukkia ei todellakaan meille turhaan ylistetty. Sukka, jossa materiaalien laatu yhdistyy erittäin kilpailukykyiseen hintaan. Kilpailun aikana säät olivat todella kuumat, päivisin lämpötilat nousivat 30 asteeseen. Alle vielä laitoin ohuen ja hengittävän liner-sukan ja vedin tämän kyseisen sukan siihen päälle ja lopputulos oli loistava. Ei ainuttakaan rakkulaa, sukat pysyivät loistavasti paikoillaan ja ne kuivuivat tauoilla erittäin nopeasti. Sukka toimii myös todella hyvin ilman liner-sukkaa. Loistava sukka!

Arvosana: 5 / 5

US makuupussin Gore-Tex-päällinen, Woodland, käytetty

US makuupussin Gore-Tex-päällinen, Woodland, käytetty

Gore-tex-pussi joka jo toista kertaa mukana reissussa. Loistava tuote ja helppo valinta keliin kuin keliin. Tätä tuotetta on testattu syyskuun lopun kylmissä ja märissä öissä ja nyt myös Tanskan erittäin kuumissa olosuhteissa. Fakta tämän tuotteen kanssa on se, että kun eristät sen maasta makuualustalla niin mitään muita majoitteita ei tarvita. Tanskassa käytimme tuotetta käytännössä makuupussina, sillä sää oli niin kuuma, että mitään muuta eristystä ei tarvittu. Viileässä syksyisessä kelissä kun vettä tulee ja tuulee, ei muuta kuin makuupussi ja kyseinen tuote siihen päälle ja homma toimii. Helppo, nopea ja ennen kaikkea huomaamaton.

Arvosana: 4,5 / 5

ESS ICE 3 -suojalasit, elastisella pääpannalla, kahdella vaihtolinssillä

ESS ICE 3 -suojalasit, elastisella pääpannalla, kahdella vaihtolinssillä

Aivan loistavat suojalasit, joita ei voi hehkuttaa liikaa. Nämä suojalasit olivat koko reissun käytännössä yötä päivää päässä. Kuumalla vedellä ennen reissua oman kuulan muotoja mukaileviksi muovatut sangat tekivät käytettävyydestä todella mukavaa. Käsittelimme linssit ennen käyttöä myös Cat Crap -huurteenestoaineella. Tuote paransi lasien toimintakykyä, mutta kyllä hikisiltä kasvoilta kaulalle laskettaessa huurtumista havaittiin, mutta se ei häirinnyt toimintaa millään tavalla laseja päässä pidettäessä.

Kaiken kaikkiaan todella toimivat lasit ja toimivat säätyypistä riippumatta kelillä kuin kelillä. Hinta-laatu suhde on todellakin näissä laseissa kohdallaan.

Arvosana: 5 / 5

CRKT M16 03Z taittoveitsi

Toimivan kokoinen, helppokäyttöinen ja monipuolinen taittoveitsi. Toimii loistavasti majoitteiden rakentamisessa ja puiden vuolemisessa. Pienehköstä koostaan huolimatta toimiva apu peruskäyttöön. Jos veitseltä hakee enemmän monipuolisuutta ja vakautta kannattaa ehdottomasta valita massiivisempi veitsi. Meillä oli mukana minikirves joka tässä tapauksessa hoiti suurimpien puiden paloittelun.

Arvosana: 3,5 / 5

Mil-Tec Mag Carrier Chestrig

Mil-Tec Mag Carrier Chestrig

Tilanne jossa tarvitset vähän tavaraa, joudut siirtymään pitkiä etäisyyksiä tulee tehdä kompromisseja myös varusteiden valinnassa. Alun perin ideana oli ottaa reissuun mukaan massiivisempi ratkaisu, mutta kilpailun luonteen johdosta, jossa siirtyminen tapahtuu kovalla sykkeellä ja tavaraa loppujen lopuksi on vähän. Tässä konseptissa kyseinen chestrig toimi hyvin juuri yksinkertaisuutensa ja helppokäyttöisyytensä puolesta. Kaiken kaikkiaan toimiva ja ennen kaikkea yksinkertainen ratkaisu. Pidemmälle turneelle kyseinen laitos on liian yksinkertainen, heiveröinen ja taskujen määrä liian rajallinen.

Arvosana: 3,5 / 5

Kirjoittajat

  • Kuva vieraskirjoittajasta

    Kristian, Lassi ja Markus

Kommentit