Suuri partiorepputesti

Vastaanottopesäkkeen tehotiimi tarinoi reserviläispartiotaitokilpailusta ja Condorin repuista.

Kuva 1: Partio lähdössä. Iso-P (Urban Go Bag), Arthos aka Paha Toteemi (Compact Assault Pack) ja Aaro (3-day Pack)

Kuva 1: Partio lähdössä. Iso-P (Urban Go Bag), Arthos aka Paha Toteemi (Compact Assault Pack) ja Aaro (3-day Pack)

Reserviläispartiotaitokilpailu

Reserviläispartiotaitokilpailu on lyhyehkö jotos. Kuten reseviläisjotos reserviläispartiotaitokilpailu ylläpitää ja edistää reserviläistaitojen säilymistä ja kehittymistä sekä kohottaa ja mittaa osallistujien fyysistä suorituskykyä ja kenttäkelpoisuutta. Käytännössä reserviläispartiotaitokilpailussa suunnistetaan tehtävärastilta toiselle. Rastitehtävinä saattaa olla esimerkiksi ensiapua, kaluston tunnistamista, ammuntaa ja muuta teemaan liittyvää.

Vastaanottopesäkkeellä on tiukka historia partiotaitokilpailuissa ja jotoksissa. Opiskelijoiden reserviupseeripiirin (ORUP) järjestämään reserviläispartiotaitokilpailuun Vastaanottopesäkkeen joukkue on osallistunut vuodesta 2003. Muistettavimpia meriittejä ovat vuoden 2009 murskavoitto pääkaupunkiseudulla järjestetyssä kilpailussa ja vuoden 2010 toinen sija. Vastaanottopesäkkeen joukkue on myös hallinnut jotoksilla, ja on tuttu näky mm. Kaukopartiohiihto-tapahtumassa. Vuosittaisista jotostapahtumista suurimmalla Syysjotoksella Vastaanottopesäke sijoittui edellisellä kerralla (2010) kilpasarjan kolmanneksi, mikä avasi Suomen edustuspaikan myös kesän 2011 Pohjoismaisiin Maastomestaruuskilpailuihin.

2011 – partiotaitokilpailu vaihtuu hiihtomarssiksi

Vuoden 2010 ORUPin partiotaitokilpailuun Vastaanottopesäkkeen partio valmistautui huolella – sotilaskunto ja varusteet olivat viritettyinä äärimmilleen ja Varusteleka tuki partiota Condorin repuilla. Tuhannen tulimmainen ärräpää pärähti pääkaupunkiseudulla, kun kilpailu peruutettiin viime hetkillä ilmoittautuneiden partioiden vähäisen määrän vuoksi. Ilmeisesti tieto Vastaanottopesäkkeen partiosta sai suuren osan muista partioista luovuttamaan jo ennen ilmoittautumista.

Vastaanottopesäkkeen partio halusi kuitenkin käyttää teräkuntonsa hyödyllisesti ja haki varasuunnitelmana Hämeenlinnan SA-kaupasta intin sukset ja päätti viettää reserviläistoiminnalle varatun viikonlopun tiukalla hiihtomarssilla Luukin retkeilyalueella.

Partio etsi hiihtämällä alueen kiintorasteja ja tutustui flooraan ja faunaan. Välillä seurailtiin Reitti 2000 –vaellusreittiä ja välillä etsittiin omia yllättäviä suunnistusratkaisuja. Jos hiihtäminen varusmiespalveluksessa tuntui tuskaiselta, hiihtäminen käytöstä poistetuilla intin suksilla oli jo silkkaa masokismia. Erityismaininnan saavat Iso-P:n sukset, joissa säleet olivat irronneet toisistaan ja suksen pohja oli muuttunut tasaiseksi – pitoa oli. Sarven kasvamista otsaan hillitsi vain ajatus hiihtomarssin jälkeen takassa hiillokseksi muuttuvista suksista. Poikkeuksena olivat Arthoksen sukset, jotka tuntuivat toimivan kuin unelma ja mies hiihti kuin nuori ori.

Tiukan hiihtämisen, maaston ja luonnon tutkailun ja parin tilanteen mukaisen ruokailun jälkeen partio päätti retken palautetilaisuuteen sekä henkilökohtaiseen huoltoon saunan ja virvokkeiden parissa.

Keikasta jäi mieleen suksien huonous (kannattaa ostaa vain hyvää ja kallista), kokemuksia repuista, nöyryytys naislenkkeilijän ja kahden mäyräkoiran (eläimen) ohitettua partion risukkoisessa maastossa sekä kova voitontahto ensi vuoden ORUPin partiotaitokisaan.

Tuote loppu – Condor Urban Go Bag (Iso-P)

Kuva 2: Luonto.

Kuva 2: Luonto.

Onnenpyörän viiksi osui kohdallani Urban Go Bag –sektoriin. Ensisilmäyksellä reppu näyttää normaalilta taktiselta partiorepulta PALS/MOLLE-nauhakujineen. Erona tavallisiin taktisiin reppuihin on pehmustettu tasku kannettavalle tietokoneella ja paremmat kantokahvat, jotka puoltavat repun käyttöä jonkinlaisena taktisena salkkuna.

Partiotaitokilpailun peruunnuttua pakkasin repun hiihtoreissua varten. Toiseen sivutaskuun laitoin Trangian alkuperäisen litran polttoainepullon ja toiseen kaksi puolen litran tölkkiä motivaatiojuomaa. Päätaskuun pakkasin ruokaa ja taukotakkina käyttämäni fleece-puseron. Tasku on kohtuullisen kookas, joten mukaan olisi mahtunut tarvittaessa Trangiakin. Lisäksi päätaskussa oli oma pikkutaskunsa juomarakolle, johon laitoin kolmen litran Camelbackin. Hetken ihmeteltyäni sain myös juomalaitteen letkun aseteltua repun viilekkeeseen kuminauhan alle. Päätaskun ja selän väliin jäävään läppäritaskuun en keksinyt käyttöä, koska en ottanut tietokonetta mukaan. Muihin taskuihin laitoin lompakon, kännykän ja puukon. Kantokahvan rakenteen vuoksi repun painopiste tulee matalammalle kuin vastaavan kokoisessa Condor Medium Assaulta Packissa. En kuitenkaan kokenut tätä haitalliseksi käytössä.

Kuva 3: Tunnista kuvasta a) upseeri b) aliupseeri c) Condor Urban Go Bag.

Kuva 3: Tunnista kuvasta a) upseeri b) aliupseeri c) Condor Urban Go Bag.

Repun viilekkeissä on normaalit säädöt alaosassa, lantiovyö säätyy soljen molemmilta puolilta ja rintaremmikin repussa on. Pehmustetussa lantiovyössä on vielä taktiset MOLLE-lenkit. Selkään reppu asettuu hyvin, säädöt saadaan nauhoista kohdalleen ja selkää vasten tuleva osa on pehmustettu. Punnituksessa reppuni painoi n. 8 kiloa, mutta pysyi maastossa selässä kuin toinen nahka. Ulkomitoiltaan reppu on kompakti, jotta se pysyy menossa mukana eikä ole tiellä hiihdettäessä tai juostessa.

Maastotestin jälkeinen tarkempi tutkimus sai hymykareen nousemaan suupieleen. Repussa on yksityiskohdat (esim. vetoketjut, irrotettava lantiovyö, avainlenkki, juomaletkun läpivienti viilekkeen sisällä) jo valmiiksi kohdallaan ja minkäänlaiseen tuunaukseen ei ole tarvetta. Reppu tarvitseekin vain kovaa käyttöä.

Reppu on itse asiassa yllättävän suuri – normaalissa päivän tai kahden partiotaitokilpailussa tarvittavat varusteet humpsahtavat reppuun helposti ja taskuihin jää runsaasti tyhjää tilaa. Tämä onkin tärkeä pointti, sillä partiotaitokilpailussa kantolaitteen tulisi olla juuri sopivan kokoinen. Ylimääräinen kapasiteetti houkuttelee ottamaan mukaan liikaa tavaraa ja tyhjilläänkin oleva kapasiteetti lisää kantolaitteen painoa. Toisaalta ylimääräistä kapasiteettia tarvitaan toisinaan, esim. vuonna 2003 Aaron reppuun laitettiin muiden varusteiden lisäksi kaksi telemiinaa.

Jos reserviläispartiokilpailujen repuista pitäisi antaa kokosuositus, mielestäni Condor Urban Go Bag tai Condor Medium Assault Pack sopivat suurempiin kantotarpeisiin ja perusreppuna kannattaa käyttää Condor Compact Assault Packia.

Lopullinen arvioni repusta on positiivinen. Ominaisuudet ovat kohdillaan reserviläistoiminnassa ja lisäksi on otettu vielä huomioon mahdollinen urbaani käyttö läppäriä kuljetettaessa. Nauhakujien vuoksi reppua voi vielä tuunata mieleisekseen lempitaskuilla. Testattu reppu saa ”Iso-P approved” –leiman ja otan sen jatkuvaan käyttöön sekä tukevampaa varustusta vaativissa reserviläispartiotaitokilpailuissa että leppoisemmilla päiväretkillä.

Tuote loppu – Condor Compact Assault Pack

Vastaanottopesäkkeen suuressa repputestissä Arthokselle jäi käteen Condorin Compact Assault Pack (jatkossa CCAP). Ensimmäinen reaktio reppua käpistellessä oli, että kuka idiootti on suunnitellut viilekkeet säädettäväksi molemmista päistä? Turhat säätömahdollisuudet johtavat vain ylimääräisiin välinerikkoihin. Lisäksi repun kapeus aiheutti närää. Miksi suunnitella reppu, joka nousee täyteen pakattuna syvyydeltään kaksinkertaiseksi verrattuna leveyteen?

Sovittaessani CCAP:tä lumipuvun päälle paketin positiiviset puolet alkoivat selvitä. Vaikka en edelleenkään näe ylhäältä säädettäviä viilekkeitä parhaimpana mahdollisena ratkaisuna, niin repun saa kyttyräselkäkin itselleen sopivaksi. Samalla viilekkeiden pikasolkien merkitys selvisi. Repun saa selästä näpsäkästi ilman akrobatiaa avaamalla pikasoljet. Tämä on varmasti tarpeellinen ominaisuus kompaktissa rynnäkössä, kun repusta tarvitaan lippaita, EA-tarvikkeita, suklaatipötköjä tai jotain muuta taktista. Itse pidän tästä ominaisuudesta sen takia, että hiihtäessä käsiä ei tarvitse ottaa pois sauvojen lenkeistä, jos sattuu tarvitsemaan jotain repusta.

Repun testiformaatiksi oli siis tulossa hiihto eräsuksilla. Aloitin repun pakkaamisen laittamalla selkää lähimpänä olevana vetoketjuosastoon pohjimmaiseksi Gummistövlar 90:n vaihtohuopavuoret. Tämän päälle laitoin taukotakiksi tarkoitetun brittiläisen goretakin. Osaston pienen vetskaritaskun varasin lompakolle ja avaimille. Ulommaiseen vetoketjuosaston päätin omistaa ruokavermeille. Valtaosan varastaa litran terästermari, mutta kyytiin mahtui useampi retkikuivamuonapakkaus. Verkkotaskuosastot täyttyivät kahvista, suklaapatukoista ja ruokavälineistöstä.

Ylempään pikkutaskuun laitoin Leathermanin ja kännykän. Jos puhelin soisi, voisin avata repun taktisesti viilekkeiden pikalukoista ja pitää sauvat kourassa. Alataskuun tuli voiteluvälineet, ensiapupaketti, avaruushuopa ja valotikku. Vaikka reissun tarkoituksena on tulla valoisan aikaan takaisin, on kuitenkin aina varauduttava myös reissun yllättävään pitkittymiseen. Lopuksi kiinnitin pokkarikameran laukun lantiovyöhön.

Sitten tuli vanha nemesikseni, täytetyn juomarakon tunkeminen reppuun. Olen vieläkin traumatisoitunut Kaukopartiohiihdossa kokemistani (juoma-)letkun jäätymisistä, joten asia on lähellä sydäntä. Rakko tungetaan CCAP:ssä selkää vasten. Valitettavasti rakon asettelu on melkoista tuskaa jos repun selän puoleinen vetoketjuosasto on täynnä. Osaston tyhjennys, rakko paikalleen ja osaston pakkaus uudelleen. Sitten tulee seuraava ongelma. Käyttämäni leveän mallinen Camel-Backin suuosalutkutin ei meinaa mahtua repun lenkeistä. Myöskään repun rintaremmissä ei ole valmista paikkaa letkulle. Valmiiksi pakatusta repusta tuli todella syvä ja epäilinkin kovasti, miten moinen kyttyrä voi toimia hiihtäessä?

Kuva 4: Arthoksen pakkaus.

Kuva 4: Arthoksen pakkaus.

Lauantain hiihto-osuus alkoi Luukkaan ulkoilualueelta. Lähtöpaikalla Iso-P:n testivaaka kertoi repun painavan seitsemän kiloa. Heitin sukset alleni ja repun selkääni. Henkisesti odotin kyttyrän siirtävän painopisteeni taaksepäin tehden hiihdosta tuskaista. Yllätys oli suuri, kun reppu tuntui yllättävän mukavalta. Hetken ihmettelin hankeen piirtyvää varjoani. Selästäni lähti pystyevä, mutta se ei tuntunut kuitenkaan hiihdossa tai vauhdissa.

Hiihdon aikana reppu toimitti paljon paremmin kuin skeptinen mieleni oli ajatellut. Edes suuresti kammoamani viilekkeiden yläsäädöt eivät karanneet omia aikojaan. Repun sai kiristeltyä rättitauolla hyvin kohdalleen ja istuvuus oli hyvä. Käytin pikaklipsejä muutaman kerran ja repun saa pois selästä sauvat kädessä. Tämä on hyvä.

CCAP:n suurin ”hiihtoheikkous” on juomarakon käyttö. Talvella letku on puhallettava tyhjäksi, jotta se ei jäädy. Olen tottunut puhaltamaan niin kauan, että kuulen ”pulinaa” säiliöstä. Koska CCAP:ssa rakko on tiukassa puristuksessa selkää vasten ja letkulle ei ole selviä valmiita vientejä, minulle jäi aina hieman epävarma olo siitä, tyhjenikö letku vai ei. Testipäivänä lämpö oli nollissa, joten letku ei olisi jäätynyt vaikka nestettä olisi jäänyt sisälle. Kun tulin kotiin ja aloin purkamaan pakettia, niin rakko oli pullollaan ilmaa..

Lauantain testi jätti sen verran kysymysmerkkejä, että päätin jatkaa testejä vielä sunnuntaina. Ohjelmassa oli pari tuntia erähiihtoa Nuuksiossa. Keli oli lämpimämpi kuin lauantaina, joten pakkasin selkää lähimpänä olevaan osastoon vähemmän vaihtovaatetta. Tämä ratkaisi juomalaitteen puhallusongelman ja repusta kuuluikin helpottavaa pulputusta letkuun puhallettaessa.

Repussa on positiivista säädöt ja kokoon nähden hyvä kantokyky. Myös ompeleet näyttävät vakuuttavilta ja ne tuskin antautuvat normaalikäytössä. Repun juomalaiteominaisuudet eivät kuitenkaan mielestäni yllä samalle korkealle tasolle. Pidän kuitenkin repusta ja saatan käyttää sitä seuraavassa Kaukopartiohiihdossa.

Tuote loppu – Condor 3-Day Pack

Näin tuotearvostelun alkuun suosittelisin Varustelekan oman tuote-esittelyn vilkaisua, jotta tiedämme kaikki, millaisesta kantolaitteesta tässä oikein puhutaan.

Huomioi repun koko

Jostain kumman syystä keskimääräisellä kantolaitteen ostajalla on aina taipumus hankkia käyttöönsä aivan liian iso kantolaite. Annankin varoituksen sanan – tämä reppu on ISO. Tämän ominaisuuden huomaat kun pakkaat repun ensimmäistä kertaa – ulkomuoto ennen pakkausta antaa hieman pienemmän vaikutelman. Kuten repun nimikin jo kertoo, on kyseessä kantolaite, jonne pystyy helposti sijoittelemaan tavanomaiset kolmen päivän aikana tarvittavat varusteet. Yhdenkin päivän maastoreissuun tämä reppu toki sopii, mutta suosittelen ensisijaisesti silloin, kun olet kantamassa koko partion varusteet.

Maastokäyttö

Varsinaisen kilpailun peruunnuttua jouduimme tyytymään yhden päivän varsinaiseen maastotestiin. Hiihtäen toteutettuun maastotestiin mukaan otin reilun kymmenen kilon painoiset varusteet. Voin hyvin mielin todeta, että repun kanssa on mukava hiihtää. Mikään osa ei ole hiihtämisen tiellä, vaan matka sujuu likimain yhtä mallikkaasti kuin ilmankin kantamusta. Repussa on kätevä selän vieressä sijaitseva osasto isompaakin juomaleiliä varten. Myös mahdollisuuksia tuoda juomaletku ulos repusta on useita, mikä mahdollistaa juomaletkun sijoittelun myös hiihtoa varten halutulle paikalleen. On kuitenkin syytä huomauttaa, että kaikki juomaletkun ulostulot ovat repun varsinaisen pääosaston (päälokeron) puolella, joten juomaletku on uitettava ensin juomaosastosta pääosastoon, ja täältä haluamastaan paikasta ulkomaailmaan. Testaajalla meni hetki tämän huomaamiseen, ja pakkausvaiheessa ennen tätä juomaleili ehti käväistä jo päätaskunkin puolella.

Isossa repussa tärkeää on toimiva lannevyö, joka tässä mallissa kiristyi mukavasti, jolloin painoa olkapäiltä pystyi keventämään huomattavasti. Ominaisuus korostuu, jos nestettä pakataan huomattavasti (esim. 3pv tarve), tai muusta syystä repun kantopaino nousee merkittävästi. Maastokäytössä käteviä ovat myös olkahihnoissa olevat lenkit, joihin voi tarpeen mukaan ripustaa aktiivisesti tarvittavaa välineistöä.

Jos tämän repun osalta pitää hakea mahdollisia kehityskohteita, niin yksi olisi miettiä repun olkahihnojen välinen etäisyys repun yläosassa vielä uudelleen (ei kynäniskoille). Voin vakuuttaa, että tämä reppu käy myös kaikille voimamieskisojen kävijöille. Kiinnittämällä hyvin toimiva lannevyö ja rintakehän korkeudella oleva olkahihnojen välinen remmi, saa olkaremmien välisen etäisyyden toki hyvin kavennettua lähemmäs keskimääräisen repunkantajan hartialeveyttä. Väittäisin kuitenkin, että ilman lannevyötä saattaa hintelällä kaverilla tuulipuvussa reppu pudota nilkkoihin. Maastotestissä reppu oli kylläkin erittäin mukava kantaa aina niin kauan, kun lantion sekä rintakehän vyöt olivat optimisäädöissään kiinni.

Myös repun kanssa ryömintä ja kierintä tulivat kokeiltua (ensimmäisellä kerralla tosin tahattomasti kuusentaimen ja suksen kohdattua reippaassa alamäessä ennalta arvaamattomalla tavalla). On helppo vahvistaa, että reppua suunniteltaessa on huomioitu mahdollinen tarve matalana etenemiseen repun kanssa.

Loppuun asti pohdittuja yksityiskohtia

Tämän repun ominaisuuksien tehokasta käyttöä varten täytyy jopa olla jonkun verran käyttökokemusta. Sekä testin aikana että sen jälkeen löysin useita sellaisia repun käteviä ominaisuuksia, jotka valmistautumisvaiheessa olivat menneet ohi huomiokykyni. Yksityiskohdista mielestäni tärkein on, että repussa on riittävä määrä säätömahdollisuuksia sekä kantoasentoa että repun tiivistä pakkaamista (tyhjien pois kiristäminen) varten. Kaikissa em. säätö- ja kiristyshihnoissa on olemassa tarrakiinnitykset hihnojen hännille, joten mikään hihna repusta ei jää vapaana roikkumaan – todellista kovaan maastokäyttöön suunnittelua. Kiinnikkeet ovat testissä kestäväksi havaittuja. Lisäksi pakkausosastoja on huomattava määrä, joten kaikki pakatut tavarat ovat helposti saatavilla halutusta paikasta, kunhan vain pakkaaja muistaa mihin taskuun mikäkin tavarakokonaisuus tuli laitettua.

Pakattavuuden kääntöpuoli on toki aina tavaroiden mukaan pakkaamisessa tarvittava aika. Koska repussa on huomattavasti sivuosastoja, kattaa repun pääosasto arviolta 2/3 koko repun tilavuudesta. Näin ollen tämä ei välttämättä ole paras kauppareppu. Nopeasti pakattavaa päätaskutilaa on tavallisen repun verran, ja tämän jälkeen jokaiselle maitopurkille pääsee etsimään omaa sivutaskuaan – maastoreppu on maastoreppu, ei kauppakassi.

Suosittelen reppua pidemmille maastoreissuille tai vaihtoehtoisesti suuremman tavaramäärän hallinnointiin lyhemmillä reissuilla. Toki reppu soveltuu erinomaisesti siviilimäiseenkin omaisuuden liikutteluun, tällöin tosin moni maastossa kiitoksia kerännyt ominaisuus jäänee vajaalle käytölle.

Kommentit