Tarkka-ammunnan SM-kilpailu, Häyhä 2015, Porin Prikaati

Simo Häyhän nimeä kantava kilpailu järjestettiin tänä vuonna Porin Prikaatin harjoitusalueilla, melkein talvisissa olosuhteissa. Kilpailurastien väliset matkat olivat suunniteltu hiihdettäviksi, mutta aikainen kevät muutti siirtymiset jalkamarssiksi. Tunnuksenomaista Häyhä-kilpailuille on se, että kilpailijoilla on kaikki kilpailussa tarvittava materiaali kannossa koko kilpailun ajan, poislukien tuomarin luvalla suoritetut kevennykset rastisuorituksen aikana.

Lisätietoja Simo Häyhä -kisasta ja Tarkka-ampujakillan toiminnasta.

Ampujan tarina – valmistautuminen

Kuten mihin tahansa suureen koitokseen, ei tähänkään kannattanut lähteä valmistautumaan liian ajoissa. Kisakiväärin vaihto vanhempaan viikkoa ennen kisoja (Barrett 98B vaihtui CZ750 S1M1:een), yhteinen treeni kisaparin kanssa Facebookissa, varusteet olohuoneen lattialle ja lopullinen kalustolista kisa-aamuna valmiiksi… Kaikkein tärkein on ollut valmiina jo kauan, eli selitysvihko pieleen menneistä suorituksista. Totta kai kisoihin lähdetään voittamaan, mutta realistinen varautuja ottaa kaiken huomioon.

Ilmatieteenlaitos antoi viikonlopulle pilvettömän sään, jonka ongelmana tosin on suuri lämpötilavaihtelu vuorokauden aikana. Toisin sanoen aamulla seitsemän astetta pakkasta ja päivällä 15 astetta lämmintä ja auringonpaistetta aiheuttavat sen, että aamusta odotellaan Michelin-mieheksi pukeutuneena ja päivällä maastosuojapuvun alla ei muita kerroksia olekaan ennen kilpailijan hikistä Adoniksen vartaloa. Unohtamatta sitä faktaa, että kaikki aamulla päälle laitetut vaatteet pysyvät kuitenkin kilpailijan kannossa päivän loppuun asti.

Alkubriiffi 12.3.2015

Alkubriiffi koostuu pääosin turvallisuuspuhuttelusta, koska kilpailualueella ammutaan kovilla ampumatarvikkeilla. Kartat jaetaan ja aloitetaan moraalisen yliotteen hankinta tuttujen tapaamisella ja huonolla puujalkahuumorilla. Kilpailunjohtaja julistaa kilpailun alkaneeksi, kilpailun vaatimat järjestäjän materiaalit ja viimeiset ohjeet valmistautumiseen jaetaan ennen yöpuulle laskeutumista.

Kilpailu alkaa 13.3. klo 0730 kuljetuksella rasteille. Auton takapenkillä tunnelma on katossa ja vitsien taso jossakin todella syvällä, koska muualta autosta huokuu painostavan jäätävä tunnelma. Moraalinen yliote saavutettu!

Rasti 1 Tukiase

Rastiaika 30 min. ja tehtävänä odottaa vihollisen “yllätystä” nuotion ääressä. Aseet laatikolla ja totta kai nuotio puskee jatkuvasti savua silmiin. Kolme jasteria ponnahtaa pystyyn n. 30 m päässä, kun aikaa on n. 5 min jäljellä. Meikäläinen keskittyy Glockilla lähimaaleihin, kun pari keskittyy kaatamaan kauempia maaleja AR:llä. Mielestäni hyvä aloitus, 4/5 maalia alas ennen kuin tuomarit huudahtavat “aika!”.

Ampujaa naurattaa...vielä

Ampujaa naurattaa…vielä

Suoraviivainen rasti, joka nosti hyvin sykettä ennen kuilun reunalle astumista.

Rasti 2 Ulkoballistiikka

Eeeehehehehe “Käytettävissänne on 4 laukausta. Maali 600 metrissä ja laukaukset on ammuttava 5cm x 5cm aukosta 10-50m päässä reiästä.”

Repesimme molemmat nauramaan tuomareiden edessä. Ns. päivänselvä rasti, jota olisi pitänyt tajuta harjoitella, mutta jälkiviisastelu, paras viisastelu… Jottei olisi ollut liian helppoa, kiväärini aloitti temppuilun ja kolmannen laukeamattoman kohdalla, kirotessani vihaavani torrakkoani, kuulen yläpuolelta tähystävän parini tyynet sanat “*****, mä vihaan sua hetki hetkeltä enemmän.”. Toveruutemme on kestänyt sen verran pitkään, ettei tällaiset lausahdukset vaikuta mihinkään ja loppubriiffissä nauretaan jo seuraaville pettymyksille. Rastilta nolla pistettä.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!


Rasti 3 “Lihava maali”

Rastituomarien valvovan silmän alla suoritettu nallipiikin säätö kiväärille, jonka jälkeen odottamaan, että “TÄSMÄLLEEN 708 metrin päässä, tuossa suunnassa, tulee esiin maali 10s ajaksi seuraavan 30min aikana. Aika alkaa nyt.” Tähystyssektorit jakoon parin kanssa, tiukkaa tuijotusta vallin suuntaan ja odottelua. Jälleen n.25min kohdalla maali ponnahtaa esille tähystysalueen oikeassa laidassa, laukaus lähtee, tömähtää parisen tuumaa yläoikealle maalista ja juuri, kun paikkolaukaus on lähdössä…”AIKA!”. Rasti nollille.

Olimme tuomareiden mukaan päivän ensimmäiset, jotka ehtivät saada edes laukauksen lähtemään maalia kohti. Rastien 2 ja 3 tulos karkoitti meidät lopulta neljänneltä ja kolmannelta sijalta. Silti jatkoimme matkaa nauraen ja terveellä kettuiluhengellä eteenpäin.

Rasti 4 Epäsuoran tulen johtaminen

Rasti, jolla suurin osa työstä tehtiin ennen ajanottoa. Selkeät askelmerkit, tähystäjä miehittää tuliaseman ja vaikuttaa jastereihin, allekirjoittanut hyökkää tarkastamaan radiota ja tuottamaan rastin vaatimaa tulenjohtoa radiolla eteenpäin. Yllätys ei ollut kovinkaan valtaisa, kun tuliaseman takana oleva radio löytyi kaikki osat ja akku irroitettuna hirvittävän dokumenttiläjän ympäröimänä… No arvelin, että tässäkin informaatiokaaoksessa on pakko olla jokin kompa ja pienellä etsinnällä lähes suorat vastaukset löytyivätkin. Yhteyskokeilu, rastivaatimusten mukainen tulikomento ja vauhdilla auttamaan tähystäjää pidemmällä sijaitsevien jastereiden kaatamisessa. Tällä kertaa jokaisesta nallista kuuluu kyllä pamahdus, mutta lipas ei syötä patruunoita. Tap, rack, bang ei auta. Lippaan irroittaminen ja pöytään hakkaaminen ei auta, joten lipas kiinni ja repusta kourallinen patruunoita pöydälle ja yksittäin pesään. Niin meikäläinen, kuin tähystäjäkin huutavat solvauksia meikäläisen kiväärille siihen tahtiin,

että jälkeenpäin tuomarit kertoivat luulleensa meidän solvaavan toisiamme. Kiväärien aluevaikutuksella ujohko vaikutus jastereihin, mutta nopeimpana suorituksena täydet pisteet tulenjohdosta ja puoli repullista hylsyjä jälleenlataukseen.

Torrakot, yllä mustasukkainen paskaläjä, alla tähystäjän toimiva työkalu

Torrakot, yllä mustasukkainen paskaläjä, alla tähystäjän toimiva työkalu


Rasti 5 Taisteluensiapu

Odotusalueella raju lippaiden puhdistus ja täyttäminen, tehtävänjako niin, että meikäläinen hoitaa tällä kertaa ammuntapuolen ja taistelupelastajakurssin käynyt pari ottaa ensiaputilanteen haltuun. Rasti alkoi ensiaputarvetta myöhemmin näytelleen toimitsijan perässä kävelemällä, kunnes tuomareiden toimesta tämä partiomme kolmas jäsen sai näytellyn osuman reiteen. Ennalta sovitun kaavan mukaisesti keskityin itse jaster-maalien rankaisuun ja ilmoitin havainnoista parilleni, joka keskittyi sitomaan(toivon mukaan ilman Fifty Shades of Grey vaikutteita) haavoittunutta. Toiminnasta ja ammunnasta täydet pisteet ja erityismaininta kommunikoinnista. Lähes säännönmukaisesti jokaisella kommunikointia vaatineelta rastilta saimme positiivista palautetta toiminnasta. Kommunikointi oli myös omasta mielestämme yksi isoimpia vahvuuksiamme tässä kilpailussa.

Rasti 6 Irtautuminen

Kolme ampumatasaa ja tavoitteena oppikirjan mukainen partion irtautuminen tulen alla. Rasti alkoi, pauketta kuului, miehet irtautuivat, partion sisäinen kommunikointi oli priimaa. Täydet pisteet niin ammunnasta kuin toiminnastakin ja kehut tuomareilta. Malliesimerkki siitä, miten vähäiselläkin yhteisellä treenillä pärjää, kun taistelijan perusteet on kunnossa.

Rasti 7 Tunnistuskuvasto

Henkselit paukkuen rastipaikalle, yleistunnistus hallussa ja kuvien tullessa esiin…”VOE HELEVETTI, en mä nyt noita erillisiä putkia tunnista!”

Hatunnosto järjestäjille, että päättivät laittaa oikeasti haastavat kuvat kohteista ja nimenomaan hankalista kulmista ja maastossa otetut kuvat. Jälkeenpäin kuuli juttua äänensävyllä “Rakkaalla lapsella on monta nimeä”, mutta auttaako se tilanteessa, jossa pitäisi saada tärkeää tietoa ylempään johtoportaaseen? “Nelostietä ajaa kolmekymmentä Suopossu kuusysiä pohjoiseen Lahden kohdalla. Kyllähän Herra Marsalkka nyt Suopossu kuusysit tunnistaa?”. Yksinkertaisesta tunnistuskuvastosta oli tehty vaativa rasti. Isommat onnittelut toimitsijoille tästä, kuin allekirjoittaneelle suorituksesta.

Rasti 8 Muistipeli

Yksinkertaisuudessaan 15 min. aikaa tähystää sektoria ja havaita mahdolliset sotilaallisen toiminnan aiheuttamat jäljet maastossa. Maastosta löytyy pooloa, kertasinkoa, patruunalaatikkoa yms. n. 75-300m alueella. 5 min. tauko ja tarkastamaan muutokset 15 min. aikana. Hyvät pisteet, yhtä asiaa lukuunottamatta kaikki muutokset havaittiin.

Rasti 9 Yllätysrasti

Käsky “ajoneuvoon nouse!”, parin kilometrin ajelu ja käsky “Parista toinen kamoineen ulos ajoneuvosta! Rastikuvaus 10 metrin päässä auton oikealla puolella!” Selevä!

Paperilapusta löytyy ko. paikan koordinaatit ja hämmentävä teksti, että olisimme sopineet kokoontumispaikat parin kanssa…Selevä! Tuijotimme useamman kilpailijan kanssa paperia kuin hieroglyfejä Egyptissä ja yritin perustella itselleni, että kyllä nyt 10 vuotta Keravalla asuneena tällaiset pitäisi tajuta. Hetken aikaa vielä normipäivääkin tyhmemmäksi itseni tunnettuani päätin laiskana ihmisenä hakea läheisen mäen päältä hyvän tähystysalan omaavan tähystyspaikan , jonka jälkeen toivoin parasta ja pelkäsin pahinta. Läheltä kantautuvan sorsapillin rääkynän alla havaitsin kohti kävelevän parini ja juoksin vastaan tivaamaan häneltä, että mitä käskyjä hän oli saanut. “En mä mitään ole saanu! Tässä kartassa on tämmönen piste.” ja nokat kohti karttaan merkattua mysteeripistettä. Olimme tuomareiden sanojen mukaan yllättävä piristys saapuessamme metsästä kokoontumispisteelle, emmekä tietä pitkin. Saimme ohjeet klo 2130 käskynjaosta tiedustelutehtävään ja saimme poistua majoitukseen valmistautumaan.

Rasti 10 Yötiedustelu

“Komppanian selustassa on havaittu joukkoja, vaikka siellä ei pitäisi olla ketään. Tutkikaa asia ja klo 0300 mennessä oltava takaisin.”

Kaverilta lainaan saatu PVS-7 naamalle, pikaiset työsuunnitelmat parin kanssa, karttatiedustelu ja liikenteeseen. Läheisen valaistun ladun avulla oli helppo suunnistaa vielä useampi sata metriä pimeän metsän puolellakin. Törmäsimme myös toiseen kilpailijapariin ja lähdimme etenemään kohdealueella törmäten seuraavaksi vihollisen vartiopoteroon.

Irtautuminen n.100 metrin päähän harjun päälle monttuihin tähystämään hälytyksen aiheuttamia toimenpiteitä. Valonvahvistimen avulla laskentaa ja varusteiden tiirailua, kunnes n. 75 metrin päästä kuuluu tuskastunutta supinaa. Meitä kohti oli tulossa ryhmän verran vihollista, johon toimenpiteenä suoritimme ensin tarkan laskennan joukosta ja heidän ollessaan täsmälleen kohdalla n. 2 metrin päässä totesimme heidän tuhoutuneen ja langetimme ryhmänjohtajalle kunnian viestin viemisestä joukon kouluttajalle. Välitön irtautuminen takaisin käskynantopaikalle, koska päättelimme johdon haluavan tietää selustassa olevasta retkeilyjoukosta nopeammin, kuin Itellan/Postin kakkosluokan kirjeenä.

Ehdimme n. klo 2250 takaisin, annoimme tietomme ja kilpailunjohdolta huvittunut palaute, että johan pojat veti räväkästi.

Palkintojenjako ja loppupalaute

Kärkikolmikkoa katsellessa ei voinut esittää minkäänlaisia vastalauseita. Takavuosien Suomen mestaruuksia ja kilpailukokemusta oli niin paljon, että lähestulkoon hävetti kuvitella pääsevänsä samaan kastiin. Vilpitön onnittelu voittajille!

Palkintojenjakoon oli sisällytetty yksi yllätys; “Erittäin räväkkäästi vedetystä tiedustelutehtävästä haluamme palkita Lapuan lahjakorteilla…”

Ensimmäisenä katsomme toisiamme parin kanssa ja rupeamme nauramaan hämmentyneesti noustessamme vastaanottamaan palkintoa. Eipä siis tarvinnut sittenkään lähteä tyhjin käsin näistä kisoista!

Seuraaviin haasteisiin

Allekirjoittanut valmistautuu kouluttamaan 10.-12.4. MPK:n TA1-kurssilla ja huhtikuun lopulla Tsekeissä seitsemättä kertaa järjestettäviin Military Snipers World Championship kilpailuun. Häyhästä on otettu oppia ja kalusto viimeistellään kisakuntoon reilusti aikaisemmin mahdollisten virheiden välttämiseksi.

Kisoissa ampujan käyttämä Varusteleka-kalusto

Verseidag modular plate carrier M13

Kisojen jälkeen olen positiivisesti yllättynyt PC:n (plate carrier) käytettävyydestä myös metsäolosuhteissa. Monet nurisevat, että PC on “vain operaattoreiden ja kaupunkitaistelijoiden väline ja siitä on vain haittaa metsässä”. Nyt uskallan väittää toisin. PC:n modulaarisuus, laajat liikeradat mahdollistama minimalistinen muotoilu ja silti halutessaan IV-tason suojaus tärkeimmille elimille motivoivat allekirjoittanutta pitämään suojauksen yllä muutenkin, kuin seksin aikana. Oikein säädettynä, suojalevyjenkin kanssa, alan kääntymään mielipiteeseen, että levyjen “hillitön paino” on silkkaa höpöhöpöä.

Olin alunperin skeptinen M13:n velcro-paneeleiden koukkupuoleen, joka oli “uudenlaista”, hyvin pientä koukkua. Ainahan erityisesti kiinnityksessä toimivien velcrojen toiminta täytyy testata ennen toimintaa, mutta rymytessä en kokenut pettymystä tarrapintojen erilaisuudesta huolimatta. PALS-lenkit ovat laadukkaasti ommeltu ja tarpeeksi jämäkät, että taskut eivät löysty helpolla ja jos lisäpaneeleita sattuu löytymään nurkista niin ei muuta, kuin seinälle velcrotapettia ja kaikki mahdolliset taskuvaihtoehdot paneeleihin kiinni ja seinälle odottamaan oikeaa retkeä.

Tasmanian Tiger Leader Admin Pouch

Vuoden päivät olen enemmän tai vähemmän tuskastellut yleis/admin-taskujen kahdesta ongelmasta; liian pieni koko ja velcro-kiinnitys, joka tuliasemassa on kiusallinen ääni, jos pitää pysyä hiljaa. US rangersin ukot tosin ovat keksineet tähän ratkaisun… Tactical Velcro Opening Secret-Special Forces

Leader Admin Pouchiin mahtuu muistiinpanovälineitä eri värisistä tusseista lyijykyniin yms, takapaneeliin useampi valotikku ja mikä tärkeintä tarkka-ammunnan kannalta, läpinäkyvän kalvon alle talteen kaikki A5:sta pienemmät ballistiikkakortit. Ongelmana taskussa on n. yhden senttimetrin puuttuminen korkeudesta. Kynät/tussit ja isompi Rite in the Rain-lehtiö mahtuvat juuri ja juuri taskuun tunkemalla ja vetoketjun saa venyttämällä kiinni. Toivon, että käytön myötä tasku vähän pehmenee ja sen saisi suljettua helpommin.

Asetin taskun kuvissakin näkyvällä tavalla rinnalle, jolloin se ei haittaa makuuasentoa/ryömimistä ja taskun sisältämät tarvikkeet ovat helposti saatavilla maaten tai vaikka marssiessa, jolloin kuminauhat(oikein säädettynä) pitävät muistiinpanot/taulukot juuri sopivalla kulmalla lukemista varten, eikä käsiä tarvita taskun avaamisen lisäksi muuhun.

Tasmanian Tiger Mission Pack

Vihdoinkin reppu, johon saa viikonlopun metsätarpeet, jossa on valmiiksi itseäni miellyttävä määrä jaettuja osastoja ja lisävarusteiden kiinnitysmahdollisuuksia repun ulkopuolella. Etsin keskikokoista reppua, joka aukeaisi vähintään 70% kokonaiskorkeudestaan. Olin lopen kyllästynyt “Reppu, pieni, M/05″ mallin mielenkiintoiseen ominaisuuteen, joka onnistui aina kääntämään tarpeellisen tavaran loputtoman syvän repun pohjalle, vaikka tavarat olisi kuinka fiksusti järjestellyt. Mission pack aukeaa tarpeeksi alas, jotta pohjallakin olevat tavarat saa tarvittaessa pois nopeasti ja purkamatta koko repun sisältöä ympäristöön. Tämän takia repusta löytyy myös hyvin olennaiset kiristysremmit, joilla pystytään säästämään vetoketjuja rasitukselta.

Nykyään “tappelureppujen” myynti on hyvin kilpailtu ala ja Suomessakin “taktisia” reppuja saa hintaluokassa 30€-400€. Vielä jää nähtäväksi, että kuinka kovaa rääkkäystä ja miten pitkään Mission pack kestää, mutta hintaluokassaan reppu lunastaa tarvittavat ominaisuudet. Ainoa puuttuva, TA-toiminnassa omasta mielestäni tarvittava ominaisuus on pikalukitus olkaremmeissä. Esim. naamioasun kanssa reppua ei saa nopeasti pois selästä ilman tätä ominaisuutta. Mutta ilmeisesti Varustelekan pikku tontut seuraavat meikäläisen tietokonetta hyvinkin tarkasti, koska tämän kirjoituksen aikana uutuuksiin ilmestyi ITW Nexus SX Pistosolki.

Mil-Tec repun sadesuoja

Tällä reissulla ei paljoa satanut, mutta naamiointiarvon nostattamiseksi olen sitonut tämän ja samasta suojasta lumiversion “kiinteästi” Mission packin pohjataskuun. Sadesuoja vie ihastuttavan vähän tilaa, mutta suojaa reppua kuralta ja sateelta kohonneen naamiointiarvon lisäksi.

Naamiokääre, Woodland

Olen päätynyt käyttämään naamiokääreitä naamioteippien sijaan, koska naamioteipeistä jää liimajälkiä ja ne ovat kertakäyttöisiä. Naamiokääreillä aseen/optiikan naamiointia pystyy korjailemaan aina tarvittaessa ja naamiokääreen epätasainen pinta itsessään rikkoo suojattavan materiaalin ulkonäköä ja parantaa naamioarvoa huomattavasti maalipintaa tai kangasteippiä paremmin. Ns. perustarvike, jota suosittelen pitämään pari ylimääräistä rullaa kaapissa.

Tähystäjän näkökulma

H-3 aamua

Paniikki alkaa järsiä sisuskaluja rotan lailla. Kamat on pitkin kämppää, perhe vaatii oman osansa. Päässä pyörii onko kaikki kamat hankittu, taidot olemassa tai vireessä. Parini iskussa ja mitä pirullista ne järjestäjät nyt on keksineet. Järki sanoo ettei tässä nyt hätää ole, kamoja on viilattu jo vuosia, treenattu kymmeniä ja parikin on parhaasta päästä. Mikä tässä nyt hiertää, olenhan jo vuosia ollut itse järjestämässä samoja kisoja viiteen otteeseen ja kiertänyt kursseja oppilaana ja kouluttajana. Toisaalta, nämä ovat ensimmäiset Tarkka-ampujien SM-kisat missä olen itse kilpailjana. Ensimmäiset mihin olin osallistumassa meni mynkään, kun parini sairastui paria päivää ennen kisojen alkua. Ei siis mikään ihme, että tajuaa välillä tuijottavansa seinää ja laskevansa tuulikorjauksia, jantterien mittoja milliradiaaneissa ja käsien tekevän lippaanvaihtoja samalla, kun vesseli pyörii jaloissa ja miinoittaa legoukoilla olohuonetta. Sitä tajuaa järkeilevänsä, että olen kilpaillut jo 8 vuotta SRA:ssa, muutaman vuoden IPSC- kisoissa, ei tämä niistä eroa muuten kuin pelkkä hyvin ampuminen ei riitä. Pitää osata kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Samalla kun pähkäilee taitopuolta miettii mitä ottaa mukaan ja miksi, onko se ja se tavara oikeasti tarpeellinen kun oikeasti joutuu liikkumaan ja kantamaan kaiken romun mukanaan ja joka paikkaan, mahdollisesti jopa ampumaan ja tetsaamaan kaiken sen romun kanssa. Ensimmäisenä ongelmana on tietenkin näin tarkka-ampujan näkökulmasta mitä päälle, millä naamioituu ettei nyt ensimmäisenä pistä silmään. Lumitilanne vaikuttaa siltä ettei sitä juuri ole, Lekasta hommattu Kaitseväen lumipuku siis pääsee mukaan mutta vasta paikan päällä näkee tuleeko päälle.

Gorka, tuo itänaapurin lahja kaikille metsissä lymyileville otuksille, on aika itsestäänselvä vaihtoehto varsinki,n kun joka paikka pukkaa ruskeaa näin alkukeväästä oleman. Gorkaa on koeajettu muutamilla reissuilla metsään ja yhdellä kurssilla missä siitä saamani positiivinen kuva vain kirkastui, anorakki-mallisena omani sopii todella mainiosti ryömiskelyyn ilman että napinlävistä vilistää materiaalit sisään. Ainoa pienehkö miinus on pienet taskut, mutta toisaalta taskuihin ei pitäisi tunkea mitään kovin isoa muutenkaan, koska se haittaa varsinkin maatessa ja ryömiessä. Sitä varten on tst-liivi ja reppu. Puvusta muuten on jo esittelyteksteissä olennainen tuotu esille, joten tyydyn toteamaan että kolmen vuoden odotus että oma koko löytyi ja kovahko hinta itätuotteelle oli kyllä täysin vaivan väärti.

Noh nyt kun on soturi vaatetettu päällisin puolin on aika miettiä mitäs sinne alle, merinokerrasto Bragelta tietty, mitäs sitten vaikka kalsarit on perseestä puhki ja kerrasto muutenkin kulahtanut vuosien käytössä. Se kuivuu päälle parissa hetkessä kun ottaa päällikerraston pois, on tarpeeksi lämmin ja hengittävä eikä edes haise kuolemalle ekan lenkin jälkeen toisin kuin tekokuidut. Eikä muuten sula ihoon kiinni.

Jalkaan Teseman merinosukat ja Haixin sankarilliset KSK3000 maiharit. Kombolla on mökötetty hirvimetsiä ja talsittu niin monenlaisissa olosuhteissa ilman rakkoja ja kiroiluja että idolisoimani kumisaappaat saavat nyt jäädä odottamaan kaappiin. Tuntuu petturuudelta, mutta jos joudun tosiaan tetsaamaan säkkipimeässä tuntemattomassa maastossa niin haluan nilkoilleni kaiken tuen. Haixeilla on painoa ja jäykkyyttä kyllä, mutta tuki ja muut ominaisuudet painavat enemmän vaakakupissa.

Käsissä kuten aina BW tappeluhanskat, niitä samoja kolmea paria on tullut kierrätettyä jo viimeiset 5 vuotta arki ja metsäkäytössä, yksistä on kulunut peukalonpäästä nomex-osa puhki ja yhdessä on kämmenessä reikä epäonnisen teräasekokeilun jäljiltä, mutta muuten ne ovat no, käytetyt hyväkuntoiset. Ei paskemmin sotaväen jakokamppeelta.

Pipoksi tilasin Särmän Sissipipon, koska metsässä ei ole mitään kovempaa kuin sissi. Paitsi ehkä Sissitarkka-ampuja. Ei kokemuksia vielä, odotukset korkealla. Merinoa tämäkin, ohuena pitäisi hengittää ja kuivua, kun syke tulee olemaan korkealla ja tuulensuoja saavutetaan hupulla.

Kaulassa kovia kokenut putkikauluri vähemmän yllättäen merinovillaa tämäkin. Jos ei tälläistä ole aikaisemmin käyttänyt niin syytä olisi korjata virheensä. Shemagh olisi jotenkin, ”taktisempi” mutta sellaisen niskatuen ja lakanan kombo toimii paremmin Lähi-Idässä tai jossain sellaisessa. Kokeiltu on mutta liikaa säätämistä ja liikaa ympärysmittaa paksun niskani ympärille.

Gorkan alle tulee tai on tulematta ohut fleece paita katsoo sitten tilanteen mukaan.

Päällimmäisenä vaatteena ja taukotakkina toimiikin sitten tarpeen mukaan luomakunnan kruunu, legendaarinen Fjellduken, mallia Hunter. Nyt pitkin syksyä ja talvea kokeiltu ”Norskien ihme” on todistanut käyttökelpoisuutensa niin moneen kertaan, että vaikka olisikin mahdollista ottaa mukaan puolta pienempään pakkautuva taukotakki, fjellu lähtee mukaan. Sinne menee koko ukko jos joutuu pidempään väijymään tai odottamaan rastille pääsyä, sen sisällä pystyy pitämään sadetta tai nukkumaan jos tarve ja mahdollisuus tulee. Se toimii -21 asteen pakkasessa halvan makuupussin kanssa niin hyvin että yöpyminen oli makoisaa kuin mamman vieressä ja muutaman tunnin hirvipassi ilman takkia pelkkä fjellu päällä oli melkein hikistä hommaa -14 asteen pakkasella.

Siinä lyhyt vuodatus vaatetuksesta, seuraavaksi pähkäilyä tst-vermeistä. Toimin tässä kisassa tähystäjänä joten varustukseni on jonkin verran erilainen kuin se olisi ampujana. Olen kokeillut monenlaisia liivejä ja reppuja ja niiden yhdistelmiä kymmenillä kursseilla ja kilpailuissa ja metsäreissuilla. Täydellistä ei ole vastaan tullut, mutta hyviä vaihtoehtoja juuri omaan käyttöön on löytynyt.

Oma settini koostuu kaksiosaisesta ns. split front chest rigistä ja pienestä repusta. Chest rig siksi, että siihen menee riittävästi tavaraa ja se hengittää hyvin. Keskeltä avautuva siksi, että ryömiessä ja maatessa sen saa auki keskeltä niin että se ei haittaa liikettä eikä paina rintaa. Korsettimalliset liivit eivät yleensä hengitä ja niihin menee järkevästi melkolailla sama määrä kamaa kuin chest rigeihinkin. Jos ei tarvitse niiden luotisuojaa niin en ole itse kovin ihastunut niihin. Plate carrier on vaihtoehto jos luotisuojaa tarvitsee. Kokemusta niistä ei ole itselleni päässyt vielä kertymään.

Repuista voisi kirjoittaa keskipaksun kirjan, niitä on monenlaisia ja joka käyttöön omassakin inventaariossani. Kun Partiorepusta alkoi tihkua infoa ostosormena alkoi syyhyttämään pahasti. Joku oli ajatellut samoin kuin minäkin, tarpeeksi pieni reppu että sinne menisi vain oleellinen ja tarpeeksi iso että sinne menisi se oleellinen. Ulkoisia kiinnityksiä sen verran että saa tehtäväkohtaisen tai muun tarpeellisen kiinni, jos niitä on liikaa siitä tulee järjetön mollepallo jossa on liikaa taskuja kiinni.

Setuppini on seuraava, chest rigissä on alkaen vasemmalta, Admin-tasku jossa on yleisryönät, multitool, muistiinpanovälineet, kartta ja koordinaattisälät, tuulimittari ja muut pikkusälät. Taskun taakse olen asentanut lyhyen puukon. EA-tasku, jossa IFAK, olen saanut taistelupelastajakoulutuksen joten kamat ovat sen mukaiset. Vaikkei kaikkea osaisi käyttää itse, IFAK on tarkoitettu sen pelastajan käyttöön. EA-taskussa on kiinni cat-mallin kiristysside.

Kahden lippaan pikavetotasku, olen vasuri joten se on keskilinjalla mutta oikealla puolella.

Tuplalipastasku, läpällä. Yleistasku, laseretäisyysmittarille.

Reppuun olen kiinnittänyt alle Fjelldukenin, sivujen molleissa on tuplalipastaskut molemmin puolin. Varalippaiden repusta kaivelu on rasittavaa ja lipastaskut eivät vie liikaa tilaa sivuissa.

Reppuun tulee päivänmuonat, vesirakkoon,varahanskat, vaihtosukat, patterit, lisäpaita, asehuoltotarvikkeet ja kiikarit.

Tähystäjän chestrig purettuna

Tähystäjän chestrig purettuna

Tähystäjän reppu purettuna

Tähystäjän reppu purettuna


Tähystäjän varusteet pakattuna

Tähystäjän varusteet pakattuna

Kamaa on kannossa noinkin jo ihan riittävästi. Mutta noilla pärjää. Fjelldukenin ansiosta metsässä voi vaikka yöpyä jos niikseen tulee. Kahdeksan lipasta antaa hieman tulivoimaakin ja mukana kulkee olennainen. Partioreppu on mielestäni juurikin sopiva omiin tarpeisiini, kevyt ja tarpeeksi pieni että se kulkee helposti mukana, juuri tarpeeksi iso ja jämäkkä että kaikki olennainen mahtuu mukaan mutta ei tee kameliksi.

Aseenani kulkee AR-15 kaliberissa 223 Remington. Torrakko alkaa olla melkoinen frankenstein kun osia on puolelta tusinalta valmistajia, mutta tarkkuus riittää helposti kaikkeen toimintaan. Ase on tehty DMR toiminta mielessä ja 18 tuuman piippu, vaimennin kiinnitettynäkin on sopiva kompromissi pituuden suhteen, 1-4 kertaa suurentava kiikari bdc ristikolla antaa todistetusti riittävän tarkkuuden puolen kilometrin matkoille ampua jantterit nurin jopa pystyasennosta. Bipodia en aio kantaa mukanani, reppu hoitakoon sen puolen jos lipastuki ei riitä. Olen parini kanssa sopinut, että hän hoitaa yli puolen kilsan ammunnat ja minä sitä lähemmät jos ei muuten tarvetta ilmene muutella.

H-2 Pakkaamisen sietämätön raskaus.

Nyt on kamaa pakkailtu päivän verran. Kaaos on vallannut torppani ja Cthulhu tekee tuloaan. Romua on kuin raatteen tiellä ja kävin hakemassa Lekan paketin muodossa vielä viimeiset setit.

Tetsari meni vanhalla voimalla tuttuun nippuunsa, ei mitään ihmeitä mitä nyt osa kamoista oli edellisen kurssin jäljiltä hajasijoitettu voimallisesti.

Repun pakkauksessa alkoi hetken verran ahdistaa kasaantuva romuvuori joka sinne pitäisi sulloa.

Mutta helposti sinne meni venäläinen lumipuku varmuuden varalle, lämpöpaita, päivän muonat, kiikarit, puhdistuspuikko osina, varapatterit ja muuta pientä. Painoa repulle tuli 4 täyden lippaan, vesirakon(3L) ja fjellduken mukaanlukien 10kiloa aika tasan. Vaikka hihnat on pehmustamatta ja suhteellisen kapeat, niin paino ei tunnu pahalta, olo on aika mobilisoitu kun koko tst-varustus reppuineen on vain 15 kiloa ilman asetta. Ja siinä on periaatteessa yöpymisvalmius mukana.

Tällaista sissin ja tarkka-ampujan partiointisettiä on tullut mietittyä pitkään jo useammilla kursseilla ja monien kokeneiden ukkojen kanssa. Sellaista, jossa olisi vain oleellinen mutta riittävä varustus muutaman päivän partiointeihin pienellä lisähuollolla. Toki ei tarvinnut miettiä esim. radioita ja miinoja ym. ryhmäkamaa. Mutta kuvista selviää sitten lisää ja tarvikelistaus kertoo enemmän kuin kolme sivua jorinaa.

H-1

Perkele kun jännittää jo, viimeinen tieto, ei hiihdetä, ajatus, perkele eihän siellä ole lunta, eli ei lumipukua eli rölli päälle. Rölliliivin lyhennys ja viimeiset trimmaukset veikin lopun päivää, muita viimeisiä unohdusten paikkauksia, kahdeksas kerta kun pakkaa kamat uudestaan ja aina vaan huomaa että jotain ei vielä ollutkaan siellä… Kaiken kaikkiaan, rölliä joka paikassa, paniikkia ja pattereita joka paikassa.

H päivän aamu

Kyllä, taas pakataan, ja välpätään ja pakataan lisää. Jännitys on jo käsiä tärisyttävällä tasolla, ruoka ei maistu, ajattelen vain Häyhää, olenkohan rakastunut, silleen snipumaisella tavalla…

Viime hetkiä ja miettii vielä mitä on unohtanut ja onko ruokaa/vaatteita/naamiointia tarpeeksi, vielä pakkaan pakattavan pakkastakin mukaan jos sittenkin sitäkin tarvii. Pää lyö tyhjää, kamat on valmiina ja naapurin pappa naureskellen selittää miten hänen entinen kollegansa valmistautuu Putinin hyökkäykseen, on kuulemma ladannut tuhansia patruunoita kivääriinsä ja on jo jemmassa mökissän. Hieman naureskellen vastasin että tuskinpa se sieltä tulee ja toivottavasti ei ainakaan heti muutu meillä simuloitu epäsuora oikeaksi…

Häyhä Päivä 1

Perjantai. Parini tuli noutamaan naurettavan määrän varusteita ja minut, pientä hienosäätöä ilmassa ja epäuskoista naurua, että viikonlopun taisteluissa tarvittaisiin noin paljon kamaa. Hermostuneisuutta ilmassa ja kun ajoissa oltiin kerkisimme purkaa ja kasata varusteita tilanteen mukaisempaan tasoon.

Käskynjaon jälkeen tuli hetken hiljaisuus, toiminta alkaakin vasta lauantai aamuna, no saadaan nukkua ja käydä vielä viimeiset välppäykset ja taktiikat läpi. Hermostuneisuus ja jännitys on päällimmäisinä, alamme varmaan jo käydä kilpakumppanien hermoille jatkuvasti huonompien juttujen kertomisen takia.

Häyhä Päivä 2

Hyvin nukutun yön jälkeen pakkaamme vielä kerran kamat, päädymme jättämään Fjelldukenit pois koska meille kerrottiin että paluu majoitukseen on jo 1600 joten emme säätiedotuksen jälkeen uskoneet tarvitsevamme niitä +10 asteen lämmössä tauoilla… tosi talvinen kilpailu.

Pakkauduimme pihalle täydessä tällingissä naamat maalattuina ja jäimme odottamaan kuljetusta kisapaikalle. Vihdoin paikalle kurvaa tilapaku, jonne tungemme itsemme koko taisteluvarustuksessa. Tilaa ei jäänyt edes varpaille heilua. Parini ja minun moraalia rapistava tarinointi ilmeisesti toimii, parini naureskellen sanomaan ”Oliskohan vaan pitäny jäädä makuupussiin koko päiväksi?” kuitataan etummaiselta penkkiriviltä hyvin vittuuntuneen kuuloisella ”Olisi.” kuittauksella. Joitakin taitaa jännittää vielä enemmän kuin meitä….

Pääsemme vihdoin rasteille, joista nopeat kuvaukset järjestyksessä, olimme pari numero 1 joten pääsimme kiertämään rastitkin suoraan järjestyksessä.

Rasti 1

Istuimme nuotiolla tukiaseet edessämme ja odotimme että kahvi kiehuisi, yhtäkkiä eteemme ponnahtaa 5 kpl vihollisjanttereita jotka kofeiinimme haistettuaan agressiivisesti odottavat kaatumistaan. No, saimme 4/5 kaadettua kun aika loppui kesken. 0.2 sekuntia lisää olisi riittänyt täysiin pisteisiin. Prkl.

Rasti 2

Rastilla piti ampua n 5cm kokoisen reiän läpi 600m päässä oleva jantteri, etäisyys reiästä oli 10-20m vapaasti valittavan, ulkoballistiikan tuntemusta siis vaadittiin, meillä viimeisellä yrityksellä tuloksena oli hipaisu reikäpahvissa ja suorituksen hylky. EI pisteitä, tästä se alamäki alkoi. Prkl.

Ampuja ja tähystäjä rastin 3 taukopaikalla

Ampuja ja tähystäjä rastin 3 taukopaikalla

Rasti 3

Perinteinen odotusrasti, tuolla jossakin vallin takana on tiedusteluvaunu piilossa, sieltä saattaa jalkautua joku ”Läski Maali” joka pitäisi pudottaa. Aikamme kenttää tuijotettuamme maali ponnahtaa esiin ja parini ampuu, 4 sentti- yli 708 metrin päässä olevasta maalista. Aika loppuu samalla hetkellä kun hän on ampumassa paikkolaukausta, taas se 0.2 sekuntia lisää olisi riittänyt. Tämäkin rasti nollille. Nämä peräkkäiset rastit ratkaisivat lopulta koko loppusijoituksemme. Kahdella laukauksella jotka olisivat osuneet kolmas sija olisi ollut meidän. Tätä emme tienneet vielä…onneksi.

Rasti 4

Epäsuoraa ja suoraa ammuntaa, tulitukea piti tilata täysin atomeiksi puretulla venttiseiskalla ja sen jälkeen kiväärillä. No epäsuora saatiin nappiin ja sen jälkeen ta-kivääri päätti olla syöttämättä lippaasta ja tukiaseellani en saanut 600m päähän kuin häirintää. Pisteitä vähän, hylsyjä paljon ja huvittuneet tuomarit jotka kommentoivat paritoimintaamme hämmentyneesti, osan aikaa kuulosti kuin seuraavaksi olisi alkanut nyrkkitappelu mutta toisaalta, kaikki tärkeä tieto kulki täydellisellä tarkkuudella ja asiallisesti… No meillä nyt vaan on tapana hoitaa työt kunnolla ja muut sitten menee vittuilulla. Pisteitäkin tuli ja hylsyjä suorastaan repullinen.

Rasti 5

Taistelupelastusta ja vastatarkka-ampujatoimintaa. Homma meni kuin elokuvissa, vihollinen ampui partioomme liitettyä lisämiestä koipeen ja meidän piti ottaa homma haltuun, listiä inha vihulainen ja paikata lisämies, täydet pisteet sekä ammunnasta etä pelastuksesta. Ja jälleen saatiin kehuja kommunikaatiosta ja toiminnasta, ollaan me kovia. Muka.

Rasti 6

Tulenavaus ja asemista irtoaminen olivat tällä rastilla aiheena, meni kuin käsikirjasta, täydet pisteet ja papukaija merkki, perustaistelumenetelmän mukaista mättöä. Kivaa oli.

Rasti 7

Tunnista taisteluajoneuvoja ja lentokoneita, meni tasolla ööö täää taitaa olla tuotanoin, lentokone ja tää on panssarivaunu? Nimiäkin löytyi mutta numerot olivat osin vääriä. Saatiin pisteitä mutta ei paljon.

Rasti 8

Etsi ja tunnista sotilaallista materiaa ja raportoi muutokset. Oli siellä kamaa ja niitä siirreltiin, ei mitään erikoista. Nähtiin myös tosi jänniä juttuja joita se rastinpitäjä ei kuulemma myöntänyt kuuluvan rastiin. Prkl.

Tämän jälkeen oli odottelua ja kanssakisaajien kanssa jauhamista ja propagandan levittämistä varusteistamme ja täydellisyyttä hipovista suorituksistamme. Kiinnostusta oli kollegoilla erityisesti Verseidagin plate carrierista. Hieman hymyillen mietimme kuinka tässä viimeistään olisi ollut oikeasti mukavaa olla Fjelldukenit mukana jos pakkasta olisi vaikkapa -10 asteen verran, nyt kun oli auringossa melkein +14 astetta lämmintä niin kaikki varusteet päällä oli hiki vaikka vain seisoskeli paikallaan. Odottelimme pääsevämme majoitukseen syömään ja huoltamaan kuten oli luvattu, sitten saimme uuden tiedon, kävelkää koordinaatteihin xxyy ja odottakaa seuraavia käskyjä. Fiksuna olin unohtanut lähes kaikki muonani majoitukseen ja alkoi olla jo hiukan nälkiintynyt olo, mutta aina voi luovuttaa ja aina sinulle valehdellaan… Eli mars matkaan. Pääsimme koordinaatteihin, jossa aloin kaivella repun pohjalta löytyviä murenia. Löysin Bullet Mealin! Perkele, maailma pelastui ja vedin sen kuin suurimman ranskalaisen keittiön herkun ja nuolin kääreenkin. Kyllähän nyt jaksaa taas vaikka päivän marrsia ympäriinsä. Aikaisemmat kokemukset eivät olleet ihan niin mieltäylentäviä mutta näin nälkäisenä se oli kuin suurinkin herkku. Hetki sapuskointia ja huoltoa ja käsky kävi, ajoneuvoon nouse.

Rasti 9

Pareittain autoihin, täyttä vauhtia ympäri metsäteitä ja omituisia reittejä kunnes oltiin aivan eksyksissä. Sitten käsky kävi, pareista yksi mies ulos lukemaan rastikuvaus ulkoa. Heti kun ukot oli ulkona kuski painoi kaasun pohjaan ja heitti meille jäljelle jääneille säkit. ”Säkit päähän ja matalaksi.” Voi perkele, nytkö meidät sitten siepattiin ja viedään jonnekin kidutuskeskukseen. Jälleen siksakkia metsässä ja melkoisen pitkältä tuntuneen ajan jälkeen käskettiin ulos ja lukemaan seuraavat toimenpiteet.

”Olet koordinaateissa xxyy tapaa parisi KP1 tai KP2 kuten olette sopineet ja tule parisi kanssa xxyy koordinaatteihin. Jos tulet yksin, ei pisteitä.”

Jaa mikähän perkeleen kp1 tai 2, ollaanko me oltu niin kujalla ettei me olla tajuttu sopia jotain? No samaa kyseli pari muutakin yksinäistä joten tämähän oli taas vedätys. Arvelin että menen lähelle maalialuetta ja toivon että parini löytää samalle alueella ja minä saan hänet sieltä kiinni.

Etenin aikani kohti maalialuetta ja törmäsin sattumalta pariini joka oli etsinyt korkean tähystyspaikan ja saman tien karjui, mitä käskyjä sinä olet saanut! Mulla ei ole muuta tietoa kuin piti tavata kp1 tai kp2?

Käytiin homma läpi ja todettiin että meitähän kustaan silmään koko ajan. Könysimme tyytyväisinä maaliin yhdessä ja naureskelimme onnekkaalle sattumalle että olin mennyt loogista reittiä kohti maalialuetta ja parini oli tajunnut mennä hyvään tähypaikkaan. Järjestäjä oli katsonut pudotuspaikat siten että loogisimmat etenemislinjat menivät parin pudotuspaikan lähistöltä.

Vihdoin pääsimme huoltamaan ja syömään, parin tunnin päästä alkaisi tiedustelutehtävä.

Olo oli voipunut, mutta hyvä. Sukkien vaihdon ja vaatteiden pikakuivauksen jälkeen olimme valmiita uusiin taistoihin.

Tiedustelurasti

Pääsimme matkaan 2140 ja käskynä oli tiedustella xxxx alueella havaittuja joukkoja ja havaintojen todenpitävyttä, ei muuta kuin matkaan, olihan siellä porukkaa, erikoisvarustettuja joukkoja myöhempien tietojen mukaan komppaniallinen. Me irtosimme alueelta kiireen vilkkaa saatuamme vahvistuksen että täällä on porukkaa kuin pipoa ja tuhosimme ohimennen yhden ryhmän joka melkein käveli päällemme. Irtosimme jo tunti lähdöstämme ja saimme erityismaininnan äärimmäisen agressiivisesta ja tarkasta tiedustelumateriaalistamme.

Tähystäjän havaintoja käytetyistä varusteista.

Venäläinen Gorka 4 vuoristopuku, anorakkimalli

Aivan pahuksen hyvä taistelupuku, hävisi metsään, leikkaus ja materiaalit onnistuneita. Olo oli koko ajan lämmin ja mukava, kuivuikin nopeasti ja piti vettä niin että missään vaiheessa ei tullut märkä olo vaikka ryömiskeli ja makaili märässä ja lumisessa maassa. Toimi niin hyvin. että ensimmäisen kerran ei maastopuku tuntunut missään vaiheessa häiritsevän suorituksia.

HAIX KSK3000 -gore-tex -kengät

Kaiken kävelyn ja juoksentelun jälkeenkin, jalat olivat ehjät, kuivat ja toimintakuntoiset. Pirun toimivat maiharit, tukevat ja toimivat.

Särmä TST Partioreppu

Parhautta, yksinkertaisesti. Mukana kulki kaikki olennainen, varapaita, rakko, kiikarit ja muut tehtäväkohtaiset varusteet. Olkahihnat olivat mukavat ja riittävän pitkät, tilaa juuri sopivasti ja kevytrakenteisena ei lisännyt painoa. Myös lisäprofiili jää pieneksi joka on aina hiiviskellessä ja makoillessa ärsyttävää kun reppu lisää puoli metriä korkeutta. Erittäin toimiva ja laadukas yksityiskohtiaan myöten. Suosittelen kaikille jotka kaipaavat toimivaa reppua tst-toimintaan.

Särmä TST Sissipipo, merinovillaa

Pahuksen hyvin toimiva, ei liian lämmin eikä liian kylmä, hengittää hyvin ja pysyy päässä. Väri saisi olla eri mutta erittäin toimiva pipo mielestäni kaikkeen toimintaan missä tulee hiki.

Muita huomioita varusteista

Vermeet toimivat. Taisteluliivinä käytin hyvin paljon tulevaa split front liiviä vastaavaa liiviä ja sen kanssa toimii aivan täydellisesti partiorepun kokoinen pieni kantolaite. Ohuet hihnat eivät missään vaiheessa tuntuneet pahalta, vaikka painoa oli n.15 kiloa koko ajan mukana. Edestä avattava liivi toimii hyvin kun makaa paikallaan ja ryömiessä se ei tule niin paljon tielle kuin esim plate carrier tai muu edestä täynnä taskuja oleva liivi.

Fjellduken olisi ollut täydellinen jos keli olisi ollut kylmempi, nyt tauot meni t-paidassa. Koska lunta ei ollut lumipuvun tilalla kulki röllipuku jonka olisi saanut rullattuna pakattua Partiorepun alle.

Jos tuntuu että hehkutan Partioreppua kovasti se johtuu vain siitä että se on yksi parhaista varusesineistä mitä on tullut vastaan. Toki, Sourcen pikkureput voisivat toimia mutta Partioreppuun on saatu kaikki yksityiskohdat mitä olen kaivannut ja vielä järkevään hintaan. Aivan saatanan kova kampe.

Ampujasta

Kilpa-ammuntaa SRA(sovellettu reserviläisammunta) vuodesta 2008, SM-tasolla vuodesta 2011. Tarkka-ammunnan SM-kisoista pronssia eräänä herran vuotena paremman ampujan aisaparina, MPK:n tarkka-ammuntakursseja toistakymmentä, MPK TA-kouluttajastatus vuodesta 2013, muita oppeja sieltä sun täältä ja jokaisen kurssin myötä tuntuu siltä, että pitäisi oppia entistä enemmän. Tehnyt myös töitä ihan palkallisesti ampumakoulutuksen saralla vuodet 2012-2014. 2015 kahdesta neljään kpl kansallisia TA-kisoja, pari kansainvälistä kisaa ja muutamia kursseja niin kurssilaisena, kuin kouluttajana.

Loppukaneettina ikuinen metsälapsi.

Tähystäjästä

Reilu kolmekymppinen, harrastanut ammuntaa yli parikymmentä vuotta. Tarkka-ammuntaa ja SRA-ta vuodesta 2007, ollut viidessä Häyhä kisassa toimitsijana/tuomarina. Tarkka-ampujakouluttajana Helsingin piirin MPK-ssa pari vuotta. Tarkka-ammunta ja muita tst-kursseja käyty kymmeniä.

Muita harrastuksiani on metsästys ja luonnossa liikkuminen, erätaitojen opiskelu ja yleinen sotilastaitojen harrastelu.

Kirjoittajat

Artikkelin tekijät eivät ole varustelekalaisia, eikä heidän mielipiteensä tai kommenttinsa ole missään yhteydessä Varustelekaan.

Kommentit