TAVOITTEENA RAATTEENTIE – Keski-Suomalaisen reserviosaston hiihtomarssi Raatteentielle

Talvisodan syttyessä 30.11.1939 ei Suomen sodanjohto pitänyt todennäköisenä Suomussalmen korpikylien joutuvan strategisen hyökkäyksen kohteeksi. Puna-armeijan 163.Divisioona kuitenkin hyökkäsi kahdella rykmentillä Juntusrantaan ja yhdellä rykmentillä Raatteentietä pitkin kohti Suomussalmen kirkonkylää. Viikon kestäneiden taisteluiden jälkeen neuvostorykmentit yhtyivät suomalaisten polttamassa Suomussalmen kirkonkylässä 7.12.1939. Epätoivoisessa tilanteessa paikalle saapunut eversti Hjalmar Siilasvuo otti rintamavastuun vahvistuksineen ja tempaisi aloitteen suomalaisille.

Kaksi viikkoa kestäneiden ankarien taisteluiden jälkeen 163.Divisioona lyötiin ja 28.12. kirkonkylä vallattiin takaisin. Raatteentietä pitkin apuun tulossa ollut ukrainalainen 44.Divisioona oli pysäytetty jo 14.12. Kuomasjoen kannakselle vain kaksi komppaniaa käsittävän Osasto Kontulan toimesta. Venäläisten peräännyttyä Suomussalmelta päätti Siilasvuo välittömästi tuhota ukrainalaiset Raatteentielle.

Raatteentien taistelut Suomussalmella on ehkä tunnetuin Talvisodan suomalaisvoitto. Ukrainalaiset lyötiin perusteellisesti noin viikon kestäneissä taisteluissa, jotka käytiin ankarissa olosuhteissa pakkasen kivutessa aina kolmeenkymmeneenviiteen asteeseen. Raatteentielle pysäytetty puna-armeijan motomekanisoitu valiodivisioona kohtasi suomalaiset suksilla liikkuvat ja olosuhteisiin tottuneet iskuosastot jotka iskivät yön pimeydestä ja hävisivät salaman nopeasti korven kätköihin. Tämä valkoinen kuolema herätti kauhua ja pelkoa pakkasiin tottumattomissa ukrainalaisissa ja divisioonan johdon epäröinti johti lopulta katastrofiin. Vahva puolustustahto, hiihto- ja metsätaistelukyky ottivat voiton pakkaseen jähmettyneestä materiaali-sesta ylivoimasta. Syntyi Raatteentien legenda.

Hiihtomarssia ja talvitoimintaa

Syksyllä 2014 osastomme marssi JR50:n viimeisen sotaoperaation reitin Muoniossa. Tuolloin paluumatkalla heräsi ajatus seuraavasta kunniamarssista Raatteentielle. Harjoitus saatiin hyvin valmisteltua moott

orimarssi Tikkakoskelta Suomussalmelle ylitti lähtökynnyksen 5.1.2016 kello 04:30.

Hiihtomarssi käynnistyi Vuokkijärveltä Sanginlammen taistelumaastosta. Edellisen viikon suojakelit olivat kovettaneet parikymmentä senttisen hangen kantavaksi ja päälle oli satanut viisisenttinen pehmeä lumikerros. Komentoryhmän tiedustelijat lähtivät matkaan kello 12:30 pakkasmittarin näyttäessä kahdenkymmenenviiden asteen lukemia. Tarkoituksena oli hiihtäen marssia Talvisodan osasto Fagernäsin suksenjäljissä Honkajärven kautta Kololatvikkoon yöksi ja siitä edelleen Raatteentien päähän.

Heti alussa törmättiin hankalaan maastoon ojineen ja kivikkorinteineen. Ensimmäisen tunnin aikana päästiin vain kilometrin verran eteenpäin. Lumen vähäinen määrä hidastutti ahkion vetäjiä, ahkion tarttue

ssa vähän väliä kantojen, kivien ja mättäiden koloihin. Tunnin hiihdon jälkeen tavoitettiin metsäautotien pohja, jota myöten matkanteko nopeutui ja helpottui.

Lyhyen talvipäivän hämärtyessä myös pakkanen alkoi kiristyä. Reitillä vastaan tuli hankalakulkuisia taimikoita ja ojia, joista osa vielä sulana. Illan pimentyessä alettiin päästä todelliseen Talvisodan tunnelmaan. Parikymmenkiloinen rinkka selässä ahkiota vetäen söi nopeasti tottumattomien hiihtäjien voimia. Kuitenkaan ahkiossa ei ollut kuormana räjähdysaineita ja konekivääriä tuhansine patruunoineen. Kunnioitus Talvisodan taistelijoita kohtaan nousi nopeasti entisestään.

Tilanteenarviointia ja suunnitelman muutoksia

Kahdentoista kilometrin hiihtomarssin jälkeen kärki saavutti Honkajärven maaston puoli seitsemän aikaan illalla. Pakkasen edelleen kiristyessä oli nopean tilannearvion paikka. Seitsemäntoista miehen ja yhden naisen osasto oli venynyt jo pitkäksi letkaksi. Johto teki päätöksen pysäyttää marssi ja rakentaa tukikohta Honkajärvelle noin neljä kilometriä ennen ensimmäisen päivän tavoitetta. Teltat pystytettiin petäjikkökankaalle Honkajärven länsireunaan Purasjoen tuntumaan.

Ensimmäinen päivä osoitti heti hiihtomarssin vaativuuden. Lähes kaikki olivat ensimmäistä kertaa suksien päällä näille lumille ja myös pakkasessa oltiin ensimmäistä kertaa. Näiden yhteisvaikutus osoittautui haasteelliseksi. Pakkasilmaan tottumattomat keuhkot ja huonosti luistavat sukset sekä ahkio, söivät nopeasti voimia. Kiristyvä pakkanen piti tulivartiomiehet kiireisinä, kamiinaan oli syötettävä puuta jatkuvalla syötöllä, tästä huolimatta oli teltan sisälämpötila pakkasenpuolella kymmenkunta astetta. Olisi tarvittu suurempi kamiina tai kaksi sissitelttaa päällekkäin.

Hyisen yön jälkeen tulivartiot suorittivat herätyksen kello kuusi. Pakkasmittari näytti -33 asteen lukemia. Oltiin todellakin harjoittelemassa Raatteentien taistelujen autenttisilla paikoilla ja autenttisessa ilmastossa. Ensimmäiset kolme kurssilaista ilmoittivat, etteivät pysty terveyssyistä jatkamaan marssia. Keuhkoputkentulehdus riskiä ei luonnollisestikaan haluttu ottaa. Huoltoauto tilattiin läheiselle tielle ja keskeyttäneet pääsivät huoltopisteelle Raatteen Majataloon. Huolto toi tullessaan vettä, koska mukana kuljetetut vesitonkat olivat jäätyneet. Johdolla oli jälleen uuden tilannearvion paikka. Harjoituksen johto päätti ottaa käyttöön suunnitelma B:n, jonka mukaan reitti kääntyisi Raatevaaran sijaan Honkajärveltä suoraan Raatteentielle Likoharjun ja Purasjoen taistelumaastoihin Talvisodan Osasto Fagernäsin reittiä seuraten.

Marssi jatkui kellon näyttäessä seitsemän neljäkymmentä. Nyt ladunaukaisijaksi siirtyi eilen viimeisenä edennyt kolmas ryhmä. Muutaman kilometrin jälkeen oli huoltoauto tilattava uudelleen hiihtäjiä noutamaan. ”Kenraali Talvi” osoittautui kovaksi vastustajaksi. Toiset kolme hiihtäjää siirtyivät huolto-osastoon kahdentoista jatkaessa kohti Raatteentietä. Osasto organisoitiin tässä vaiheessa uudelleen ja jaettiin kahteen ryhmään, kolmasosa vahvuudesta ja ahkioiden vetäjistä oli pois pelistä.

Raatteentiellä

Osasto saavutti Raatteentien Likoharjussa hieman yhdentoista jälkeen. Kärjessä edennyt tiedustelupartio tavoitti tien sattumalta kohdassa, jossa on ainoa säilynyt pätkä vanhaa Raatteentietä Likoharjun talon kohdalla. Paikalle tullut Likoharjun talon isäntä kertoi aamulla lämpömittarin näyttäneen kolmenkymmenen viiden asteen pakkaslukemia. Hiihtomarssin jatkaminen näissä olosuhteissa olisi ollut jo huomattava terveysriski etenkin kun kolmasosa joukosta oli jo entuudestaan pelistä pois. Johto päätti keskeyttää marssin tältä päivältä ja siirtyä Raatteeseen linja-autolla. Likoharjun talossa saimme erittäin ystävällisen vastaanoton ja pääsimme lämmittelemään ja ruokailemaan retkimuoniamme.

Linja-auton käynnistymistä odottaessamme saimme kuulla erittäin mielenkiintoista sotahistoriaa talon isännän kertomana. Talon pihalla kasvavan pihlajan kohdalla oli ollut kymmenen metriä syvä kaivotyömaa johon neuvostoupseeri oli ratsuineen pudonnut. Kaivosta muodostui tämän parivaljakon hauta. Vanhoissa hirsissä näkyvät luodinreijät todistivat talon säilyneen polttamattomana ja talo oli toiminut mm. puna-armeijan joukkosidonta-paikkana. Joulukuun alussa 1939 oli talonväki lähtenyt evakkoon puna-armeijan ollessa vain kilometrin päässä eikä taloa ehditty polttaa. Linja-auto käynnistyi aikanaan ja pääsimme tutustumaan Raatteentien päässä olevaan vartioasemaan sekä Purasjoen puolustusasemiin.

Kylmä yö puna-armeijan asemissa

Raatteentien loppuvaiheen yksi kiivaimmista taisteluista käytiin Kokkojärven maastossa, josta puna-armeija yritti epä-toivoista ulosmurtautumista. 44.Divisioonan komentaja Aleksei Vinogradov oli antanut iltapäivällä 6.1.1940 käskyn ulosmurtautumisesta tietä pitkin. Yritys käynnistyi illalla tankkien ja eteen asetetun kahden komppanian vahvuisen iskuosaston johdolla. Luutnantti Ylösen komppania oli tuonut Bofors panssarintorjuntatykin metsiä pitkin tien tuntumaan ja pysäytti tämän viimeisen ulosmurtautumisyrityksen tuhoamalla keulassa edenneet tankit. Ukrainalais-rykmentin kalusto ruuhkautui tielle, jonka eteläpuolelta eversti Uno Fagernäsin pataljoonat yhtyivät taisteluun. Syntyneessä ukrainalaisessa kaaoksessa puna-armeijan sotilaat joutuivat sekasorron valtaan ja yrittivät pelastautua tien pohjoispuolen metsiin, osan siinä onnistuessakin. Kokkojärven alue saatiin haltuun 7.1.1940 illalla, jolloin taistelualueelta löydettiin tuhansia kaatuneita, haavoittuneita ja paleltuneita puna-armeijalaisia. Raatteentieltä saatiin kaikkiaan 1200 sotavankia. Neljäntoistatuhannen sotilaan vahvuinen motomekanisoitu valiodivisioona oli murskattu perusteellisesti.

Iltapäivän pimentyessä siirryimme Kokkojärven maastoon ja marssimme tieltä järven etelärannan niemeen. Alueella olivat sijainneet puna-armeijan taisteluiden aikaiset asemat poteroineen ja asumiskuoppineen. Talvitoimintaan liittyvien koulutusrastien jälkeen pystytimme tukikohdan ja majoituimme telttoihin pakkasen hätyytellessä edelleen kolmenkymmenenviiden asteen lukemia. Illan pimeydessä mietimme ukrainalaisten kylmyyttä lämmittämättömissä maakuopissaan. Olosuhteiden todettiin olleen karmaisevat. Samana iltana seitsemänkymmentäkuusi vuotta aiemmin satoja ukrainalaisia paleltui hengiltä tässä samassa maastossa taisteluiden raivotessa kiivaimmillaan.

Siilasvuo partiohiihto

Toisen yhtä kylmän yön jälkeen pääsimme tutustumaan Raatteenportin erittäin mielenkiintoiseen museoon ja lämmittelemään pariksi tunniksi. Pakkasmittarin näyttäessä edelleen reilun kolmenkymmenen asteen lukemia, päätimme suorittaa kolmannen päivän hiihto-osuuden partiohiihtoviestinä. Hiihto nimettiin Siilasvuo partiohiihdoksi ja ensimmäinen hiihtopartio starttasi kymmenen aikaan Kokkojärveltä kohti Suomussalmea. Viesti eteni suunnitelman mukaisesti Raatteentien laitoja seuraten Kokkojärveltä Tyynelään, Karilaan, Haukilaan, Kuomasjoelle ja aina Palovaaraan saakka.

Mielenkiintoinen hiihtomarssi ja talvitoiminta harjoitus oli erittäin opettavainen. Yli kolmenkymmenen asteen pakkasessa moni pieni asia korostuu ja on käytettävä tarkkaa harkintaa. Kylmältä suojautuminen, nesteen pitäminen sulana, otsalamppujen toimivuus ja moni muu pieni seikka vaati aivan erilaista huomiota kuin pikkupakkasilla. Paljon keskustelua herätti suomalaisen Talvisodan sotilaan toimintakyky ja varustus. Sota-aikaisen veneen mallisen ahkion todettiin olevan ahtaissa paikoissa varmasti helpommin liikuteltava kuin nykyinen ahkiomalli. Mieskohtaisesta varustuksesta mäystinsukset kippurakärkisine hiihtokenkineen ovat olleet tositilanteessa nopeat sujauttaa jalkaan ja jalasta pois.

Arvostus ja kunnioitus sotiemme veteraaneja kohtaan nousi hiihdon aikana entisestään. Suurin kunnia kuitenkin kuuluu niille miehille jotka Raatteessakin pysyivät asemissaan, partioivat pitkiä matkoja ja suorittivat sissi-iskuja tielle juuttuneen vihollisen sekaan. Luutnantti Eero Kontulan tulppaosaston toiminta Kuomasjoella on sankariteko joka hakee vertaistaan. Kolmesataa Kontulan miestä katkaisi Raatteentien ja esti puna-armeijan divisioonaa hyökkäämästä Siilasvuon joukkojen selkään Suomussalmen kirkonkylän taisteluiden aikana. Sissipataljoona yhden partiot tekivät Raatteentiellä yli neljänkymmenen kilometrin mittaisia päiväpartioita hyisessä pakkasessa. Osasto Fagernäsin ja Osasto Karin miehet vetivät panssarintorjuntatykkejä metsiä pitkin valtavin ponnistuksin. Nämä ja monet muut Raatteentien suomalaisjoukkojen tekemät sankariteot ovat jääneet historiankirjoihin. Kolmipäiväisen hiihtomarssin jälkeen heräsi väistämättä kysymys olisiko nykyajan reserviläisistä vastaaviin suorituksiin? Tämän kysymyksen jätän lukijan itsensä ratkaistavaksi.

Teksti: Perttu Hietanen

Kuvat: Perttu Hietanen

Kenttätestausta:

Carinthia Defence 4 makuupussi:
+ kätevä pakata kompressioremmien avulla, mahtuu hyvin LJK-modulaaririnkan sisälle
+ hyvän mallinen, ylhäällä riittävästi pituutta n. 180 cm pitkälle soturille.
+ hyvät kiristykset suuaukossa
+ hyvin toimivat vetoketjut
– ei aivan niin lämmin kun luvataan (-15 comfort, -37 Extreme). Raatteessa oli teltan
sisälämpötila noin -10 astetta ja pussi olisi vaatinut sisäpussin. Tosin maasta hohkasi kylmää ja
ulkopuolella oli noin 35 asteen pakkanen.

Berghaus crusader 90+20 rinkka:
+ tukevat viillekkeet ja hyvä kantaa
+ muovisolkien kanssa ei ongelmia vielä -35 asteessa

Savotta M05 pieni reppu:
+ erittäin hyvin selkään istuva malli
+ erityisesti repun viillekkeet hyvin muotoiltuja
+ reppu soveltuu hyvin päivärepuksi hiihtomarssiin, käsille jää hyvin tilaa taaksepäin
+ yllättävän tilava reppu, jonka tilavuutta voi helposti lisätä sivutaskuilla

Hotpack taistelumuona-annos lämmityspussilla:
– tässä kävi niin että annokset jäätyivät umpijäähän näillä keleille, eikä yksi lämmityspussi juuri
– olisi pitänyt olla tarkempi ruokien sulana pitämisessä muuta kuin sulatti ruoka-annoksen

Kommentit